pitkästä aikaa

Täällä alkaa ajantaju hämärtyä, juhlittiin eilen meidän kaksikuukautispäivää yliopistolla. tuntuu että olisin ollut täällä ikuisuuden, kaikki on niin arkista ja tuttua jo ettei tajua edes kirjoittaa mistään kun jotenkin ajattelee että täähän on itsestäänselvää arkea, ketä tää nyt kiinnostaa. mun arki tällä hetkellä pyörii pitkälti opiskelun, nyrkkeilyn ja alisterin ympärillä. onnistuin jotenkin ihmeen kaupalla (vaikka kovasti vannoin etten hankkiudu minkään sortin ihmissuhteeseen seuraavaa vuosikymmeneen) saamaan elämäni vielä paremman puolikkaan. suhtaudun asiaan kylmän skeptisesti mutta so far so good; ihan mukava että on joku. hankaluus on siinä että heppu on poke- elämänrytmit menee ihan täysin ristiin ja pakostakin joutuu viettämään aika nokturnaalista elämää. hyvä puoli on että pääsen pois kämppisasunnosta kun vietän suurimman osan aikaa rotherhamissa (noin 20 km täältä) alisterin talolla. pääsee vellomaan henkisessä lamassa yhdessä jonkun kanssa:)

opinnot alkaa myös mennä aika rutiinilla - esseiden vääntämiseen on suurin kynnys jo ylitetty ja on mukava havaita, että oikeasti oppii jotain ja menee hommat eteenpäin. eilen juuri huomasin että thai boxinkin alkaa sujua paremmin - ei tartte enää hapuloida ja iskut menee perille paremmin - jaksaa puntata sheffieldin loputtomia mäkiä paremmin ylös. mitään erikoista tapahtumaa ei ole tiedossa - tänään illalla pitäisi lähteä ulos porukoiden kanssa ja vääntää kouluhommia olan takaa. krooninen rahapula ei juuri anna periksi minkään sortin erikoista aktiviteettia joten aika hiljaiseloa täällä päässä:) joten sori, ei joululahjoja luvassa kellekään tänä vuonna... täytyy myöntää että kovasti alkaa olla hinku maailmalle - perhanan opettajat pistävät meidät lukemaan kirjallisuutta joka saa herättää primitiiviset vaeltajan vaistot. kahlaan siis mondo-lehtiä antaumuksella.

muutamia brittiläisyyksiä joita olen havainnut - täällä ei tunneta puhelinlaskuja vaan puhelinta "top-up":ataan ruokakaupassa/kioskilla/netissä tarpeen mukaan. saldo saattaa siis varoituksetta loppua milloin hyvänsä ja alan jo tottua ärsyyntymään siihen etten saa ihmisiä kiinni sillä oma tai niiden saldo on lopussa. säiden kylmentyessä (vaikka vielä ei pakkasesta ole tietoakaan) luulisi brittiläisten vetävän vaatetta päälle mutta ei - nää ei baariin lähtiessään vedä ees takkia päälle kun narikka on harvinainen tai liian kallis vaihtoehto. muutoinkin alan jo tottua brittinaisten ympärivuorokautiseen huoralookkiin - minisortseissa vedellään ilman minkään sortin eleganssia kesät talvet. että hatunnosto suomalaisille, meillä sentään on tyylitajua.

5 vko jouluun. hui. pinaattikeitto, marinoidut kanasuikaleet, ruisleipä, here i come. en tajua miksi mutta lykkään lentojen varaamista jatkuvasti. ehkä se on jokin alitajuinen reaktio - jos palaa takaisin, tuleeko lähdettyä uudestaan? tai sitten pelko siitä että loma ei lomaa - mulla on loppukokeet heti tammikuussa kun tuun lomilta, mitenkähän menee lukemisen kanssa kun jatkuvasti on huono omatunto siitä että pitää nähdä ihmisiä ja olla alati sosiaalinen kun kerrankin on suomessa. ulkomailla asuminen on hassu asia - siihen liittyviä siunauksia/vitsauksia ei osaa ennakoida/tietää ellei ole sitä itse tehnyt. eräs hassu yksityiskohta on se että suomessa ollessani en juurikaan voinut sietää salmiakkia, lakritsia yms. nyt mitään muuta ei mieli teekään. pepe-laku :) jeps. takaisin sorvin ääreen, esitelmän (aiheena la laicite eli ranskan uskonnollinen erikoispiirre) tekoa voi lykätä vain yhden blogitekstin verran...