Hii, joulutunnelman luonti tän vuoden osalta onnistunut. kävin jouluostoksilla kerrankin ajoissa ja toivon että saan kaikki raahattua takaisin suomeen. katsoin love actuallyn muutamaan otteeseen, ostin 4 levyä joulumusaa ja kirjottelin pari joulukorttia. salillakin soitetaan joulumusaa taustaksi mättämiselle (on muuten taas sääret aivan mustina, sääriluut kun kolahtaa yhteen niin aijaijai tulee inhaa jälkeä mutta minkäs teet, kuuluu asiaan). havaitsin että suomesta käsin ei voi kattoa tuttuja tv-sarjoja netissä , saa nähä miten selviän joulun ilman survivorsia. ryanair veti tänä vuonna tiukan linjan joululahjojen kanssa - mitään ei saa koneeseen paketoida valmiiksi, kuulemma revitään kääreet pois. maanantaina ennen lentoa ehtii palloilla lontoossa jonkin aikaa, jos vaikka ehtis kattoon oxford streetin jouluvaloja, se kruunais kyllä tän vuoden. jostain syystä ootan tänä vuonna joulunaikaa paljon enemmän kuin yleensä, tosin sillä on varmaan tekemistä myös ensimmäisen suomen loman kanssa. piti vääntää pari esseetä ennen lähtöä suomeen mutta plaah, oon ihna liian hypettynyt jo reissaamisesta, ei tule mitään. jätän suosiolla ensi vuoteen:) joulusiivouksen sain kuitenkin aikaiseksi (yhdessä huoneessa onkin paljon siivottavaa). mikäs tässä möllötellessä, lomafiilis:) luksusta kun ei oo aikatauluja (huomista espanjan luentoa lukuunottamatta), saa nukkua 12h joka yö ja käydä salilla millon tahtoo. huomiota herättävä seikka on se että ennen ei olis tullu tylsyyden hetkenä mieleenkään harrastaa liikuntaa mut nyt jo valmiiks ahistaa ajatus tulevasta tauosta. kai sitä pitää vain löytää oma lajinsa (toisten ja itsensä pahoinpiteleminen...). kävin pitkästä aikaa myös siis ihan normisalilla, ei boxaamassa ja repeilin kun kuulin jonkin ihme remixin anna abreun yhestä biisistä soivan brittiläisen lihaskuntotunnin taustalla:D go suomi. kaikki endcliffen opiskelijat on aika pitkälti jo lähteneet, huomenna lähtee myös loput kämppikset ja beccakin on newcastlessa joten luvassa itsenäistä huvittelua vikat brittipäivät. twilight nimisen leffan ajattelin käydä kattoon, ehkä vika vierailu wagamamaan (tosin nuudelithan on dannyn kiellettyjen aineiden listalla hups paha minä) ja viime hetken ostostelua ja sitten jee! raikasta ilmaa, kunnon ruokaa ja joulupukki!!!!! maanantaihin on piiiiiiiitkä aika (en olis uskonu että olis kiva mennä takasin mutta kyllä se on).

Äh, äärimmäisen rassaavaa olla taas kipeänä. kun yksi kämppiksistä sairastuu niin kyseisen lenssun saa aivan varmasti kaikki muutkin. lisäksi täällä ilmakin on sen verran saastunutta kun kuitenkin pelkästään keskusta-alueella tulee liikuttua että räkäkin on tummaa (nam joo sori yksityiskohdista). ei ainakaan vielä oo kehittyny minkäänsortin vastustuskykyä paikallisia pöpöjä vastaan, vaikka aikaisemmin ei juuri aikaa oo tullu vuoteenpohjalla vietettyä. noh, aikaa myöten sitten. ei vaan saa täysillä tehtyä mitään vaan puolikuntoisena joutuu raahautumaan kouluun ja salille, pah:( mutta sentään aurinko paistaa! täällä ei täyspimeys iske olleskaan -neljältä tulee pimeys ku seinään mut ennen sitä saa paistatella. enää 2 varsinaista koulupäivää, jee, ei millään jaksais. ja jouluostoksetkin painaa päälle. mutta viimeisiä vedellään onneks kuiteski:)

Kaikki kielten laitokset muuttavat nykyisestä Arts Towerista joululomalla Jessop Buildingiin. Tänään on great rade - eri kielten kirjastojen valikoimaa pitää harventaa hankkiutumalla eroon vanhoista ja huonokuntoisista teoksista. mikä onkaan parempi keino kuin huutaa "ilmaisia kirjoja" köyhille opiskelijoille ja antaa meidän kyynärpäätaktiikalla penkoa kaikki läpi ja nyysiä mitä halutaan. mukaani tarttui nederlands - engels sanakirja ja lapsille tarkoitettu video hollannin historiasta tyyliin olipa kerran elämä:) yleishyödyllistä toimintaa.

Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. oli patrioottisin juhlavuosi ikinä - eipä oo tullu aikaisemmin juhlittua mutta nyt sitten senkin edestä. kattelin äsken haikeena linnajuhlien pukuloistoa netistä... paikalle pub crawlia varten ilmaantui joku 50 henkeä, tällä joukolla sitten rymisteltiin suomen lipuilla varustettuina tietysti west streetiä ylös ja alas. loistava ilta ja saatiin paljon hyvää palautetta. muutamat illan yksityiskohdat ovat hitusen hakusessa mutta mitäs pienistä.ainakin kasvomaalia oli aivan joka vaatekappaleessa ja ihmisessä että hauskaa on ollut. ali oli töissä ja katseli huvittuneena skandinaavien menoa - tanskalaiset ovat kuulemma hyvin outoa sakkia:D mukavempia kuin norjalaiset ja ruottalaiset jos multa kysytään.

eilinen oli hyvin ansaittu vapaapäivä, olin lauantaipäivän vääntänyt kokonaan algeriaa käsittelevää ranskan ainetta. päätettiin beccan kanssa palauttaa aivot nollatasolle ja mentiin kattoo madagaskar 2 leffateatteriin. :D ollapa seepra. hyvin vähä-älyinen seepra. istuttiin 6 tuntia pubissa sunnuntaiaterialla ja teekupin ääressä jumittamassa.

enää tää viikko varsinaista opetusta jäljellä, sitte loma ja aineiden palautusputki (mun kohdalla tosin myös niiden kirjoitusputki) ja muutama tentti. ensimmäinen espanjan tentti maanantaina, hui! koko yliopisto on mennyt jouluhumusta sekaisin, juuri äsken näin kun naapurit raahas kaksmetristä joulupukkia pihalleen koristeeksi. hullua. tänään taas sitte nyrkkeileen, kauheen kiva kun on vieläkin nahka kuoritunu pois toisesta jalasta. muutama mustelma siinä sivussa ei tunnu missään. danny kiltisti ilmoitti että meillä on sitte kuntotestit heti joululomalta palatessa, saa sanoa hyvästit jouluherkuille:( ananasta vaan koko joulu siis niin ehkä onnistuu ni kovasti pelätyt miestenpunnerruksetkin vähä paremmin ku viimeeks...

Tota me väännetään 4 kertaa viikossa, ei tosin iha tossa pisteessä olla vielä. mutta saatte vähän kuvaa mitä muay thai on... ja siis ei hyvä isä toi danny on siis luonnossa vielä... hmm... vakuuttavampi. sitä potkiessa aika kuluu hyvinkin rattoisasti.

Jos kiinnostaa, niin mun instructorista saa aika hyvän kuvan seuraavasta klipistä.

Meet www.youtube.com, sitten etit videon hakusanalla: Daniel Hudson (Wicker Camp) Octagon 2007 World Title. Sininen nurkka, se kenen nineä yleisö klipissä huutaa.

Dannyn asiantuntevassa ohjauksessa meneekin sitten 8 tuntia viikossa:) kollektiivinen kuolaushuokaus.

Hulabaloota riittää

Miten aina sattuukin että kaikki kivat jutut kasaantuu aina yhteen nivaskaan? on ollu aikas hulvatonta menoa viimoset 4 päivää.

Lauantai-iltana juhlittiin claran synttäreitä. meni pitkäksi suklaakakkua herkutellessa, mutta sunnuntaina saikin nukkua pitkään. heräsin puolenpäivän aikoihin ihmeelliseen puheluun - mainitsinkin aiemmin että meidän fightteri danny (daniel hudson representing sheffield wicker camp thai boxing gym, käykääpä rakkaat lapset youtubettaa, aijaijai nannaa!!!) otteli sunnuntaina watfordissa lontoon lähellä isossa turnauksessa. no, nick (yks tyyppi salilta, myös ranskanopiskelija Unissa) soitti sitten että lähenkö ex tempore päiväks lontooseen. jumalattomalla kiireellä salille ja autoon - ajeltiin sitten ihanien kaupunkien ja maalaismaisemien läpi lontooseen kattoo dannya, lippujakin oli viel jäljellä. luulin tietäväni aikasemmin mitä on olla ruuhkassa mut voi luoja - semmoi 10 kaistanen lontoon päämotorway aivan tukossa, olis voinu hölkkää auton rinnalla mailitolkulla. huh. ite matsi oli henkeesalpaava kokemus, tunnelma ja porukka (50 tyyppii meidän salilta ja monituhatpäinen yleisö) aivan käsittämätön. en osaa kuvailla muuten ku että maanantaina ei meinannu ääntä lähtee ku tuli huudettua niin paljon. danny voitti matsinsa (tosin loppujen lopuks sillä oli silmäkulma paskana, ontui ja silmät mustina) ja tajusin siellä vasta kuinka arvostettu meidän sali briteissä on (no siis se on öh paras kaikista) kun porukan päät kääntyili vaan meidän suuntaan koko ajan ja jopa baarimikkokin tarjoaa juomat ilmatteeks vaan koska ollaan wickerin fighttereita. maistuu. käytiin poikien kanssa burger kingissa ja tutustuin brittien tankkausmetodeihin service stationilla (joka muuten päihittää meidän abc:t mennen tullen).

maanantaina olikin sitte boxing intoa olan takaa kun puitiin jälkipyykkiä tunnilla (danny kainalosauvoilla tosin) ja helene (toinen ohjaaja) jopa kehui mu push kickia. paljon siltä sanottu:) hollannin esitelmä siirtomaa-ajoista ja indonesian itsenäistymisestä meni ok, samoin ranskan kirjailija-arvostelu. väsyneissä tunnelmissa aikasin nukkuun.

tiistaina juhlittiin beccan (mun sparrauskaveri salilta) 22 v synttäreitä. mentiin ensin sen ja andyn kämpille meadowhalliin ja lahjoin sitä näteillä suklaanruskeilla tyynyillä ja tuoksukynttilöillä. sieltä frankies ja bennysiin (italialainen) syömään (nam) ja sitten paikalliseen pubiin. luvattoman monta pulloa merlot blossom hillia ja jekkua myöhemmin ajauduttiin brightsiden kaupunginosaa jatkoillen ( ja istuttiin autiolla dösärillä hoilaamassa killersien mr. brigtsidea hyvinkin asiaankuuluvasti. puhkuin ylpeyttä sillä 8 hlön seurueemme puhui tiukalla yorkshire/newcastle geordie aksenteilla jotka suurinpiirtein handlaan ja pysyin vaivatta jutuissa mukana. sieltä sitten takasin beccalle kattoon disneyn herculesta for some odd reason ja auringon noustessa tramilla kotiin:) luennot meni jopa ilman nuokkumista, suurin osa päivää oli onneks hollantilaisten joululaulujen harjoittelemista, sillä meille tuli arvostettu vieras yliopistolle...

sinterklaas eli hollannin joulupukki viettää synttäreitä 5.12 ja sen kunniaksi se vierailee eri maissa lahjomassa lapsia. meiän rakas apuope jaap pääsi esittämään tapahtumassa ko. herraa jota kauhulla ja kunnioituksella lapset venaa joka vuosi. meidän nätti kirjasto oli tupaten täynnä joulukoristeita, mouldy winea (hollantilainen viinijuoma, ku meiän glögi mut sangriamaisempi ja tujumpi) ja meitä oppilaita. sinterklaas oli valmistellut lahjoja joillekuille valituille ja kuinkas ollakaan, munkin nimi sitten luettiin. nätisti yritin posket viinistä punaisina jutella hollanniksi yleisön edessä ja vieläpä lauloin joululaulunkin (sinterklaas kapoentje, uskomaton ääntäminen oli kyllä voi luoja...:D). lahjapaketista paljastui hollantilainen puuveistos. perinteeseen kuuluu että mukana tulee henk koht runo jonka lahjan saaja lukee kaikille ääneen. mulle ja cydneylle osoitettu loppui sanoihin " these are the superwomen that sheffield is proud of". se jos mikä toi joulumielen, aaaaaaaaaa!!!!!!!!!!!! hii. enää ei joululaulut ja se että huomenna tilille kilahtava opintotuki menee lahjoihin ärsytä.

ahkerana sihteerinä sain myös organisoitua suomen itsenäisyyspäivää juhlivan baarikierroksen lauantaille, mussa on näemmä vähän tapahtumajärjestäjänkin vikaa. 50 ilmoittautunutta kaikista mahd maista tähän mennessä, saa nähä miten sinivalkoinen sakkimme tekee oikeutta suomelle....

aamulla onkin sitten rästiin jääneiden töiden väännön hetki. voi apua. mutta on kyllä ollu maaiman parhaat 4 päivää:)

Melkein tulee talvinen fiilis kun kattelee sumua ulkona. ei vieläkään lunta mutta sentään huurustuu hengitys ulkona:) jouluryysis on kuiteskin kovasti päällänsä.

viimonen loppurutistus edessä ennen ns. lomaa - esitelmää ja käännöksiä toisensa perään mitä eriskummallisimmista aiheista. väänsin tuossa kattavaa selostusta etelä-malukusaarten (jossain päin indonesiaa) itsenäisyyspyristelyistä:D lomalle kivasti tekemistä kanssa luvassa -saapahan istua koneella 24/7 ei tuu tylsää. tahtoo ruotsinlaivalle joka tapauksessa.

tänä vkoloppuna mun muay thai ohjaaja taistelee lontoossa brittien edustuspaikasta the contender-kisassa malesiassa helmikuussa. good luck danny. outoa, että vaikka boxin ei olekaan joukkuelaji kaikki silti tuntee toisensa ja moikkaa ja kyselee kuulumisia. käytiin eilen illalla beccan (sparraan sen kaa ma ja ke) syömässä meksikolaisessa - ensimmäinen oikeasti samanhenkinen naispuolinen britti. täällä porukka tosiaan kasvaa aikuiseksi vasta yliopiston jälkeen. centertainment on iso leffateatteri/keilahalli/ravintolarypäs jonka löysin vasta eilen, muutama kilsa keskustasta.

eriskummallisuus jonka kanssa tajusin vasta nyt on se ettei täällä ole kahvinkeittimiä. ollenkaan. se on joko kuppanen pikakahvi tai starbucks. yks juttu mihin oon kiinnittäny huomiota kanssa on se että vanhemmat pistää naurettavan vähän lapsilleen päälle kylmästä säästä huolimatta.

tänään on claran synttärit, meen ensin kahvittelee outin (erasmus-opiskelija) kanssa ja sitten sinne. ranskalaiset on kyllä niin hassua kansaa. toisaaltakauheen lutusia mutta samalla äärimmäisen rasittavia - ne ei omaa minkäänsortin ajantajua, etukäteen suunnittelemiskykyä eikä näemmä suuntavaistoa. ikuisesti hukassa ja se aksentti... ei aina tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. marie ja clara kovasti hinkuvat suomeen ensi kesänä. mikäs siinä, ovat tarkistaneet mun lukuisia ranskantehtäviä koko syksyn ja loppujen lopuksi ne ei ole ollenkaan semmoi kielifasisteja ja nirppanokkia mitä stereotypiat antaa olettaa.

kiivas asunnon hankinta on päällänsä myös- täällä aletaan riehua takuuvuokrista ja taloista nyt jo: jos ei ennen lomaa muka ole kattoa ens vuodeksi pään päälle tiedossa, niin auta armias. tyypillisin asuinmuoto on talo joka on muunnettu about 10 hengen flatiksi. yliopistolla riehutaan aivan suhteettoman paljon nyt myös plagioinnista. potkut tulee jos vahingossa parikin lähdettä jää maintisematta. britit on kovin maanisia. just eilen puhuttiin maahanmuuttoasioista - itse natiivit kokee tulevansa syrjityksi koska hallitus suosii maahanmuuttajia liikaa: kevyempiä tuomioita rötöksistä ja työpaikkojen epäreilua jakamista: monissa työpaikkailmoituksissa lukee jopa että haastattelu vammaisille taattu - eiks se ole syrjintää "normaaleja ihmisiä" kohtaan, taidot ei ratkaise kilpailua vaan fyysiset ominaisuudet. jatkuva pyrkiminen äärimmiseen tasa-arvoon johtaa brittien tapauksessa syrjimiseen ja monet paikalliset nuoret onkin korvia myöten täynnä. verotuskin on aivan käsittämätön - rip off tason verotus ja kaikinpuolinen rahallinen riisto käy pahasti porukan närviin.

pitäs alkaa suunnittelee julisteita ens viikon suomalaista baarikierrosta varten. ei jaksais, tarpeeks omiakin assigmentteja rästissä... onneks pääsee huomenna taas nollaa ja mättää säkkiä - alisterinkin pitäis ilmaantua nurkille.

jos on ylimääräistä energiaa käykääpä kattoo brittiläisiä sarjoja jotka nyt alko uusina www.bbc.co.uk ja iplayer. ihan tosi hyvät sarjat nimeltä survivors (apokalyptinen flunssaepidemia) ja outnumbered (hulvatonta lapsiperheen elämää brittien tyyliin).

sukkatilanne

yleisön ja rakkaiden lukijoiden pyynnöstä: sukkatilanne.

oikein hyvä. joutuu nukkuu tosin villasukat jalassa kun vetää ikkunanpielistä niin maan vimmatusti.

:D kyllä kelpaa repeillä. in stitches.

ai nih, rakas joulupukki. tuothan annalle nyrkkeilyhanskat ja jalkasuojat. rystyset kuoriutuu ja sääret turvonneet hela tiden.

lennot varattu vihdoin!!!! 22.12 - 16.1 olen hyvinkin suomalaisten käytettävissä. olkaapa hyvät. missiona zero muistikuvaa ja tärveltyneet osakokeet eikös.

pitkästä aikaa

Täällä alkaa ajantaju hämärtyä, juhlittiin eilen meidän kaksikuukautispäivää yliopistolla. tuntuu että olisin ollut täällä ikuisuuden, kaikki on niin arkista ja tuttua jo ettei tajua edes kirjoittaa mistään kun jotenkin ajattelee että täähän on itsestäänselvää arkea, ketä tää nyt kiinnostaa. mun arki tällä hetkellä pyörii pitkälti opiskelun, nyrkkeilyn ja alisterin ympärillä. onnistuin jotenkin ihmeen kaupalla (vaikka kovasti vannoin etten hankkiudu minkään sortin ihmissuhteeseen seuraavaa vuosikymmeneen) saamaan elämäni vielä paremman puolikkaan. suhtaudun asiaan kylmän skeptisesti mutta so far so good; ihan mukava että on joku. hankaluus on siinä että heppu on poke- elämänrytmit menee ihan täysin ristiin ja pakostakin joutuu viettämään aika nokturnaalista elämää. hyvä puoli on että pääsen pois kämppisasunnosta kun vietän suurimman osan aikaa rotherhamissa (noin 20 km täältä) alisterin talolla. pääsee vellomaan henkisessä lamassa yhdessä jonkun kanssa:)

opinnot alkaa myös mennä aika rutiinilla - esseiden vääntämiseen on suurin kynnys jo ylitetty ja on mukava havaita, että oikeasti oppii jotain ja menee hommat eteenpäin. eilen juuri huomasin että thai boxinkin alkaa sujua paremmin - ei tartte enää hapuloida ja iskut menee perille paremmin - jaksaa puntata sheffieldin loputtomia mäkiä paremmin ylös. mitään erikoista tapahtumaa ei ole tiedossa - tänään illalla pitäisi lähteä ulos porukoiden kanssa ja vääntää kouluhommia olan takaa. krooninen rahapula ei juuri anna periksi minkään sortin erikoista aktiviteettia joten aika hiljaiseloa täällä päässä:) joten sori, ei joululahjoja luvassa kellekään tänä vuonna... täytyy myöntää että kovasti alkaa olla hinku maailmalle - perhanan opettajat pistävät meidät lukemaan kirjallisuutta joka saa herättää primitiiviset vaeltajan vaistot. kahlaan siis mondo-lehtiä antaumuksella.

muutamia brittiläisyyksiä joita olen havainnut - täällä ei tunneta puhelinlaskuja vaan puhelinta "top-up":ataan ruokakaupassa/kioskilla/netissä tarpeen mukaan. saldo saattaa siis varoituksetta loppua milloin hyvänsä ja alan jo tottua ärsyyntymään siihen etten saa ihmisiä kiinni sillä oma tai niiden saldo on lopussa. säiden kylmentyessä (vaikka vielä ei pakkasesta ole tietoakaan) luulisi brittiläisten vetävän vaatetta päälle mutta ei - nää ei baariin lähtiessään vedä ees takkia päälle kun narikka on harvinainen tai liian kallis vaihtoehto. muutoinkin alan jo tottua brittinaisten ympärivuorokautiseen huoralookkiin - minisortseissa vedellään ilman minkään sortin eleganssia kesät talvet. että hatunnosto suomalaisille, meillä sentään on tyylitajua.

5 vko jouluun. hui. pinaattikeitto, marinoidut kanasuikaleet, ruisleipä, here i come. en tajua miksi mutta lykkään lentojen varaamista jatkuvasti. ehkä se on jokin alitajuinen reaktio - jos palaa takaisin, tuleeko lähdettyä uudestaan? tai sitten pelko siitä että loma ei lomaa - mulla on loppukokeet heti tammikuussa kun tuun lomilta, mitenkähän menee lukemisen kanssa kun jatkuvasti on huono omatunto siitä että pitää nähdä ihmisiä ja olla alati sosiaalinen kun kerrankin on suomessa. ulkomailla asuminen on hassu asia - siihen liittyviä siunauksia/vitsauksia ei osaa ennakoida/tietää ellei ole sitä itse tehnyt. eräs hassu yksityiskohta on se että suomessa ollessani en juurikaan voinut sietää salmiakkia, lakritsia yms. nyt mitään muuta ei mieli teekään. pepe-laku :) jeps. takaisin sorvin ääreen, esitelmän (aiheena la laicite eli ranskan uskonnollinen erikoispiirre) tekoa voi lykätä vain yhden blogitekstin verran...

happy go lucky

Lukuviikko on sujunut odotusten mukaisesti laiskotellen ja osittain kouluhommia vääntäen. nilkka pelaa ja kiirettä pitää:) happy happy happy happy. kaikki hienosti. tässä maassa on liiankin helppoo olla onnellinen.

Sniiduilua

Jippii, ensimmäinen lenkki kolmeen viikkoon. nilkka pelaa siis jonkintasoisesti eli huomenna pääsee taas boxaamaan!!! saa nähä kuinka rampana sitä tulee takaisin mutta yritettävä on kuitenkin. readin week alkaa virallisesti huomenna eli lomaviikko ängetty täyteen rakkaita kouluhommia. yhden hoidin pois alta jo, nimittäin gedeon ja jules naudetin dokumentin 9/11 (FDNY). löytyy youtubesta. aivan kamalaa katsottavaa, mutta ei ihmismieli muuten ymmärrä. kahlatessa loputtomia zizekin teoksia globalisaatiosta ja väkivallasta on hyvä palauttaa mieleen asian käytännöllinen puoli. en suosittele kellekään jos haluaa välttää henkistä pahaa oloa. onneksi mukavat postit suomesta jotka siis todistetusti 100 prosenttisesti tulee perille piristää päivää:)
tiesin että se hetki koittaa joskus - opiskelu ulkomailla vaatii järjetöntä sniiduilua (eli siis pihtaamista ja pennin venyttämistä) - kun joudun luopumaan tähän asti ok elämäntyylistä. 10 e viikkobudjetti, hajotkaa siihen:D niin teen minäkin. välikommenttina voin todeta että vaikka materialistiset asiat saattavat hajota käsiin niin ainakin muissa asioissa tyytyväisyystaso on korkealla... vielä päivän tietoisku - kuolleet lehdet märällä asvaltilla ovat tappavan liukkaita. :)

näihin kuviin ja tunnelmiin, brittielämää viettäen:)

ai niin, paras mies voitti!!!! Obama!!!!!!!!!!! ehkä maailmasta vielä joskus tulee parempi paikka elää.

Bonfire night

Ihan kuin uuden vuoden aattona, ilotulitteet räjähtelee joka puolella. tänään juhlitaan bonfire nightia - 5.11 vuonna kivi ennen nakkisotia joku yritti räjäyttää lontoon houses of parliamentin mutta jäi kiinni eli epäonnistui tuhoisassa suunnitelmassaan. en aivan ole varma juhliiko perinne kiinnijäämistä vai sitä, että joku yleensä yritti räjäyttää ko. pytingin, mutt briteille pieninkin tekosyy riittää. kansallinen juhla väännetään vaikka rautalangasta. joten tänäänkin on juhlamieli koholla. ihana vaan istua hiljaa omassa huoneessa tuijottelemassa taivaalle pimeään.

eilen juhlistettiin marien 21 v synttäreitä. käytiin wagamama-nuudeliravintolassa illastamassa ja jaettiin lahjoja, juotiin riehakkaasti skumppaa ja laulettiin ranskankielisiä onnittelulauluja. marie oli kovin otettu itse raapustamastani muistorunosta ja innostui kovasti uusista dvd:istään (hankin sille fawlty towersin ja keeping up appearancesin ekat tuotantokaudet jotta brittihuumori alkaisi aueta vähän paremmin. brittisarjat on niin parhaita, suosittelen kovasti - varsinkin one foot in the grave ja my family on loistavia). jatkot oli sitten bar onessa, jossa aamuviiteen asti tapitettiin jännittyneinä amerikan presidentinvaaleja. selvisin aamuyhdeksäksi luennolle ja yhä hereillä, aika saavutus.

sihteeri-anna oli myös hyvin skarppina ensimmäisessä skandinavian societyn kokouksessa tänään illalla. saatiin ihan pöytäkirja aikaiseksi ja suunniteltua toimintaa millä jakaa skandinavia-tietoutta yliopistolla ja osallistumista hyväntekeväisyystoimintaan. tietenkin meidän parikytpäisen joukkomme eka prioriteetti ovat socialit eli illanistujaiset - vietämme lucia-juhlaa., pikkujouluja ja jopa juhlimme suomen itsenäisyyspäivää suomiteemaisella baarikierroksella toistaiseksi ainoan suomalaisjäsenemme (itse sihteerin) vaatimuksesta. valtaosa meistä on tanskalaisia (kamalaa mongerrusta se kieli), sitte norjalaisia ja ruotsalaisia. minä ja ei yhtään islantilaista toistaiseksi.

aamulla sitten aamukahville vodkarevin ovimiehen seurassa. oh gosh. luojan kiitos kohta koittaa reading week.

katkolla

Olipas taas viikonloppu. laiminlöin tehokkaasti kaikki koulutyöt ja aamulla oli tulinen herätys kuudelta tekemään tämän päivän läksyjä.yhteensä nukuttu tuntimäärä hipoo ja insomnian rajaa ja edelleenkin vähän luolapeikkomainen olo.

hollannin laitoksen gaala oli pippaloista parhain. me opiskelijat saavuttiin joskus puoli kahdeksalta, jolloin muut vieraat olivat juuri lopettelemassa illallistaan. siinä sitten jäykähkösti leperreltiin kahvittelun lomassa kuulumisia, myös mun säälittävällä hollannin kielitaidolla, ja esittäydyttiin laitoksemme creme de la cremelle. olin jopa saanut ängettyä vähän korkoa jalkaan ja tunnelma oli kuin oscareissa, kunnes rakas professorimme raijasi illan päättäjäisyllärin paikalle: dj:n ja tynnyreittäin juotavia (ilmaistarjoilu tietenkin...). loppuilta olikin sitten valkkarin ja ysärihittien vauhdittama - siellä veti ringissä me oppilaat, proffat, internit ja jopa suurlähettiläs itse YMCAA ja koordinaatiokyky tässä vaiheessa iltaa oli jo silmiä hivelevän horjuva. tänä aamuna saatiin sitten revetä aivan jumalattomassa tuubassa yhä olevalle Jaabille (apuopemme). auktoriteetit karisee hyvin yhteisissä riennoissa.

sunnuntaiaamuna oli tarkoitus vääntää kouluhommia mutta mitä vielä, ei toivoakaan että olisi sängystä päässy ihmisten aikoihin ylös. olin sopinut meneväni brunssille vodkarevolutionin portsarin kanssa mutta ei toivoakaan että ruoka olis maittanu tai jalat kantanut joten lykkäsin kyseisen aktiviteetin loppuviikolle. niinpä päätin hyvitellä edellisillan hämäryyttä osallistumalla suomalaiseen jumalanpalvelukseen iltapäivällä - lontoon merimieskirkko järkkäsi tilaisuuden, jossa brittein suomalaiset pääsi kahvittelemaan ja napostelemaan karjalanpiirakkaa meetvurstilla. tilaisuudessa kastettiin jopa yksi lapsi. hoilattiin maa on niin kaunista pari tuntia ja sain kutsun lontoon päähän jos ikinä majapaikasta reissatessa tulee pula. vanhahkoa väkeä mutta mikäs siinä.

eilen illalla kokeiltiin sitten ranskalaisten marien, claran ja tiffanyn kanssa speed datingia eli muutaman minuutin minitreffien litaniaa. suurin osa ehdokkaista oli kansainvälisiä ei niin hyvin englantia taitavia opiskelijoita joten ilta meni kauheimmille tapauksille repeillessä. ei löytynyt prinssi charming niiden joukosta :D jälkeenpäin mentiin lohdutusyksille yliopiston baariin ja sinne sitten jäätiinkin.

josta päästään tämän aamun tuskaiseen herätykseen. onneks ens viikko on reading week - 10 päivää pelkkää tehokasta työskentelyä kiitos. ja jalkakin on paranemaan päin eli pääsee treenaa taas varmaan ens viikolla. tälle viikollekin on kerääntynyt mukavasti tekemistä kun on bonfire night (brittiperinne houses of parliamentin räjäyttämisyrityksen muistolle, katsokaa elokuva v for vendetta), scandinavian societyn eka tapaaminen jossa pitäis osaavasti tehdä pöytäkirjaa, tänään ranskalainen elokuvailta yliopistolla ja poke edelleen tapaamatta. onneks pian pääsee katkolle:)

Halloween

Parin viikon kivuliaan ja turhauttavan kuntoutuksen jälkeen jalka on käveltävässä kunnossa - piti opetella olemaan ontumatta. juoksemaan tai hyppimään ei vielä kykene (tosin viime yönä otin kyllä parit spurtitkin) joten thaiboxing(yhyyyyy) on vielä kolmatta viikkoa tauolla, katotaan jos sitte pystyy taas. mielialakin nousi kohisten, kun ei tartte enää kirota kapeita, epätasaisia jalkakäytäviä ja huonoja särkylääkkeitä.

oli eilen ehkä elämäni shokeeraavammalla luennolla. osana ranskalaisen kirjallisuuden kurssia meidän piti lukea frederik beigbederin (enkkuversiokin löytyy, suosittelen kovasti!) wtc 9/11 aiheinen kirja ja katsoa ranskalaisten veljesten tekemä dokkari - ainoa autenttinen kuvamateriaali jota iskusta alusta lähtien on, kun sattuivat kuvaamaan palomiesten päivätouhuja ja joutuivat keskelle terrori-iskua. jotenkin vuonna 2001 ei oikein edes pysähtynyt miettimään mitä kaikkea siellä oikein tapahtui. kirja sekoittaa hämäräksi fiktion ja toden rajan (se on siis romaani mutta faktapohjalta) ja pistää kyllä elämänarvot uusiksi. analysoidessa poliittisia, historiallisia ja eettisiä kysymyksiä joita kirja lukijalle esittää tuli utopistinen olo, vakavin naamoin kyllä poistui porukka salista parin tunnin rumban jälkeen. mutta ihana että opinnot lisäävät tietämystä ja avarakatseisuutta muutoinkin kuin vain kielioppia pänttäämällä. meinaa jo vainoharhat iskeä kun meidän luennot on korkeassa tornitalossa...

kävelin eilen kaupungille halloween-markkinoille ja törmäsin suomalaista krääsää myyvään pariskuntaan. meitä on täällä näemmä yhteisö! sain kutsun suomenkieliseen jumalanpalvelukseen ja kirkkokahveille sunnuntaina :D saa nähä kehtaanko jättää menemättä.

tosiaan, innostuneena elpyneestä liikkumiskyvystä päätin sittenkin liittyä joukkoon iloiseen ja juhlia halloweenia. täällä se on massiivinen härdelli, porukka laittaa isot rahat kostyymeihin ja lapset on niin suloisia kun ne kiertää pikkunoitina ja velhoina ovelta ovelle kysyen trick or treat :) viime hetkellä en muutakaan keksinyt - oli varsinkin aamuyöstä aika osuva kuvaus mun hahmo - joten vihreä mekko ja meikki jota transukin kadehtisi: peikko:D ( ei sentään luolapeikko). anna the forest trollilla oli äärimmisen hauska ilta, oltiin puoliksi ranskalaisessa ja puoliksi puolalaisessa seurassa ja samaan syssyyn sainvielä pyynnön lähteä kahveelle vodkarevolutionin poken kanssa. ei paha ei paha saldo ollenkaan. rattoisasti suunniteltiin marien kanssa ensi kesän tour de double F:ää ( meinataan vetästä eka jonkin aikaa ranskanmaalla ja sitte katsastaa suomi= france & finland). se on aivan haltioissaan mynthoneista, ranskassa ei ole kurkkupastilleja näemmä. söi paketin kerralla.

tänään onkin sitten hikiset paikat - pakko yrittää vääntää korkkaria tj. jalkaan juhlamekon kanssa, sillä illalla on hollannin laitoksen kuuskymppiset ja opiskelijoiden oletetaan edustavan yliopistoa kättelemällä suurlähettilästä, aterioimalla kiltisti ja tanssimalla vanhojen proffien ja alumnien kanssa valssia pari tuntia. mistä sitä tietää kenelle ja missä tulee työskentelemään tulevaisuudessa joten kaikki tilaisuudet tehdä vaikutus ja luoda suhteita on käytettävä.

kova aikataulu näin viikonloppuisin. mutta kiva olla taas henkisesti elävien kirjoissa.

Rajapyykki numero un...

... on saavutettu. ensimmäinen perisuomalainen ärähdys. jatkuva lääkepölly, jalkasärky ja turhautunut mieliala päällänsä mikä ei ole hyvä yhdistelmä. pääsee valitettavia lipsahduksia... :D small talkin ja jatkuvan ihastuneen ilakoinnin ja huokailun (jota täällä myös hämärästi kommunikoinniksi kutsutaan) takaa alkaa paljastua oikea suomalainen luonne. kulisseja ei voi pitää yllä ikuisesti. päästelin siis tänään vahingossa jalasta johtuvia negatiivisia höyryjä ja kohdekin oli todella fiksusti valittu. menin sitten ärähtelemään opettajalle.

meidän toinen espanjan professori on hyvin perinpohjainen, hidasliikkeinen ja disorientoitunut päälle viiskymppinen herrasmies. kroonisesti myöhässä, yhden sivun kääntäminen kestää vartin ja puolet ajasta hän miettii mitäköhän tänään tunnilla tehtäisiin. mikä siis olisi varmaan pitänyt hänen miettiä ennen tunnin alkua. joka tänään muuten alkoi vartin myöhässä kun herra isoherra ei jaksanu köpötellä nopeampaa rakennuksesta toiseen. uuden kielen oppiminen on haaste eikä siinä epätehokas opettaja ole muu kuin hidaste. tästä lystistä mielestäni maksetaan aika hitosti ja herra isoherra on persoonana tarpeeksi rassaava ilman tämän aamuista ilmoitusta - rentoutukaa te oppilaat sillä välin kun hän ensi töikseen tunnin aluksi lähtee hakemaan kahvia kanttiinista kun jäi tuo aamukahvee väliin.

next thing you know, mitäs sitten lipsahtikaan: " are you bloody kiddin me?" totean minä töykeimmällä mahdollisella äänensävyllä. ei hyvä. ei ollenkaan hyvä. herra ei sitten hakenut kahvia:D kauhea paha minä. mutta meni viesti perille. anna 1- anthony trippett 0.

Linimenttiä ligamenttiin

Visiitti hallamshire hospitaliin selvitti mystisen jalkasäryn syyn. pikainen kuvaus kertoi jalan sivussa olevan ligamentin eli jonkinsortin miniatyyri nivelsiteen napsahtaneen. ei se poikki ole, jotain revähtäneen ja vääntyneen väliltä. kuulemma 6 vko ennenkuin on taas normaalissa kunnossa. mutta kyllä pitäisi pienellä lääkityksellä kyetä boxaamaan aikaisemminkin ja kävellä pitää hampaita kiristellen ligamentin vahvistamiseksi. joopa joo. minä, maailman tervein ihminen, ei ikinä ees flunssaa ja nyt kuukauden sisään yksi rokote, korvatulehdus ja nyt jalka. hyvin menee:) ei pitäisi yrittää näemmä urheilla niin ahkerasti, tulee kropan heikot kohdat esille. lääkkeet sun muut on täällä muuten hyvin kalliita - apteekki nieli omaisuuksia setistä, joka sisälsi kylmä/kuumageeliä, ibuprofeiinia, tukisiteitä ja kiinniteteippiä. muuten, hassua miten johonkin aktiviteettiin voi addiktoitua niin nopeasti - oli surumielisen ontto olo eilen illalla kun ei päässy muay thai treeneihin... pitää yrittää josko huomenna pääsisi ainakin katsomaan ettei kovasti jäis jälkeen muista (liityin yliopiston joukkueeseen jostain päähänpistosta johtuen, olisko ollu ne sunnuntain miesjäsenet jotka oli samoissa treeneissä missä jalka meni muusiksi... captain mike oli sitä mieltä että kärryiltä tippuu äkkiä jos ei edes seuraa vierestä). mutta aina myös jotain hyvää: antibioottikuuri loppuu huomenna:) ja toissapäivänä oli britteihin rantautumisen kuukausipäivä, jei! lievistä vastoinkäymisistä huolimatta eka kuukausi ohi, takana ja selvitty. jopa melkein kunnialla. juhlistin tapahtumaa matrix-dvd boxilla, jota olen kaksi kolmasosaa jo tuhonnut.

koulussa menee jos ei loistavasti mutta kuitenkin hyvin, ranskan kanssa itsevarmuus kiipii pikkuhiljaa taitojen karttuessa (en vertaile ehen mutta peittosin naapurihuoneen charlotten ranskan aineen arvosanassa mikä on omiaan nostattamaan mielialaa). parin viikon kuluttua, 10-16.11 on reading week eli ei ole varsinaista koulua vaan urakkameiningillä väännetään kirjallisia töitä kotona. suurin osa opiskelijoista lähtee kotiin, joten luvassa on toivottavasti pieni breikki jatkuvasti riekkumisesta myös. eipä ole viime aikoina ulkona käytyä, jotenkin ei jaksa kiinnostaa pubeissa roikkuminen. yliopiston hollannin laitos täyttää kunnianarvoisat 60 vuotta ja 1.11 meillä on juhlagaala - pitkän ja mahtipontisen kaavan mukaan iltapukuja, illallisia, puheita ja tanssia:)

eli jalkaa (ja siitä seurannutta finanssikriisiä tykötarpeineen ja bussilippuineen koulumatkoja varten) lukuunottamatta kaikki rullaa vallan mainiosti:) varsinkin kun koulukirjaostoksilla ansaituilla pisteillä sai ostettua paljon hyviä pokkareita kirjakaupasta. tv on korvautunut kehittävämmällä aktiviteetilla, en muista ikinä lukeneeni näin paljoa. britit maittaa yhä, mikä on kai hyvä perusedellytys:)

Kaiken kaikkiaan lokoisa viikonloppu. Sain koulutöitä tehtyä, kävin shoppailemassa kirjoja ja adidaksen huppareita meadowhallissa ja kävin elokuvissa katsomassa iron manin. sunnuntaina vedettiin rentouttavat 4 h yliopiston thaiboxing-joukkueen kanssa treeniä ja opin kivoja uusia tekniikoita millä rusentaa jonkun rintalasta. sain ekat ranskanesseet takaisin ok arvosanoin, olen saanut vihdoin yhdistettyä ranskankielisen harry potter-sanaston suomalaiseen (esim. poudlard=tylypahka) ja kämppiksetkin ovat hitusen rauhoittuneet parin äärimmäsen suomalaisen avautumisen jälkeen.

Tänä aamuna olikin sitte vähemmän relaksoitunut olo. olen onnistunut runnomaan vasemman nilkkani ehkä tekemällä jonkin liikkeen väärin tai ylirasittamalla liikuntaan tottumatonta niveltä liikaa - tiedä häntä kumpi, mutta käveleminen tuottaa ongelmia tällä hetkellä, ts. painon hilaaminen vasemmalle jalalle ei onnaa. ilman tuskaa siis. tänään olis treeni illalla, saa nähdä mitä ketara sanoo tukisiteissä olon ja kylmä/kuumageeleillä leikkimisen jälkeen, saako mentyä vai ei. onneksi me boxataan paljain jaloin, sillä turvonneen jalan sullominen kenkään oli aamulla varsin hupaisa kokemus.

ai niin. oli taas paloharjoitukset sunnuntaiaamuna klo 07.43.

Ah tätä kämppiselämän ihanuutta. jostain syystä 18 v brittien mielestä hauskin mahdollinen ajanviete yöaikaan on etsiä kuolleita puluja ja roudata niitä opiskelija-asuntomme hisseihin. sen lisäksi alakerran rakkahat naapurit päättivät rikkoa väliovemme. ja yhden ikkunan. kello on tällä hetkellä 16 ja alakerrasta raikaa jumalaton teknomusiikkimöykkä. samasta asunnosta sai häädön jo eräs jätkä viikko sitten. eikä meno ole sen fiksumpaa muuallakaan. korvatulehduksesta kärsivänä kun ei voi pitää tulppia on elämä hitusen vaikeaa. pitänee yrittää asunnonvaihdosta ensi vuodeksi, ei meinaa ihan hirveästi maita se, ettei voi olla rennosti omassa asunnossaan- täällähän yhteisen luottamuksen nimissä porukka jättää ovet aina selälleen ja ympäri vuorokauden käy jatkuva trafiikki sisään ja ulos. saa taas säkki kyytiä tänään, sen verran agressioita purettavana...

Eilen alkoi thaiboxing. aivan käsittämättömän hauskaa hommaa, en oo ikinä nauttinu rehkimisestä noin paljon. kahden tunnin treenin jälkeen oli joka ikinen vaatekappale likomärkä. alussa valittiin treenin ajaksi sparring partner eli periaatteesaa tyyppi kenen kanssa harjoitella tekniikoita (ketä siis hakata) ja sen kanssa sit väännettiin hiki hatussa potkuja, iskuja sun muita. alusta alkaen otetaan tosi läheinen/fyysinen kontakti kanssaharrastajiin sillä aivan oikeasti siis lyödään (tosin osin käytetään myös padeja eli säkkiä ja tyynyjä). vähän on kylki mustelmilla ja joa lihas tietty aivan rikki mutta en malta odottaa päästä huomenna uudestaan. 4 kertaa viikossa tuntuu liian vähältä. varsinkin kun sali on esteettisestikin viihtyisä - 35 henkilöstä 4 naisia ja ne loput olikin sitten äärimmäisen katseltavan arvoisia. lappaessani rayta vatsaan tuntui kuin olisi tiiliseinään iskenyt, oli sen verran timmissä kunnossa herran masu.... ;)

nyt yritän epätoivoisesti viritellä espanjan lippua jonkinlaiseksi mekko/tooga-häkkyräksi päälle, tänään on espanjan opiskelijoiden eka rieha -pub crawl siis. antibiootit edelleen päällänsä että kuiva ilta tiedossa mutta minkäs teet. täällä opiskelijat oikeasti panostavat tohon ulkoiluun kunnolla: jos teema on värikoodeittain kuten meillä tänään punakeltainen niin joka iikalla ei taatusti kenkiä myöten ole mitään muuta väriä päällä.

eräs mielenkiintoinen yliopiston parin viikon päästä järkkäämä tapahtuma on speed dating. kämppikset saivat mut jallitettua mukaansa -25 kertaa 3 min deittejä jonossa vaan koko ilta. :D:D läppä. ikävä kyllä lupauduin hommaan mukaan. jotenkin luulis täällä pariutumisen olevan kovinkin helppoa, torstainakin on traffic light bileet (pukeudu punaiseen keltaiseen tai vihreään sen mukaan oletko varattu vai et).

huomenna saapuu mun kämppiksen marien vanhemmat ranskasta ja rakkaat ranskankieliset harry potterini jotka ne kiikuttaa mulle saapuvat. toivottavasti aalto maljakko kelpaa lahjukseksi heille :) miksi tehdä kielen opiskelusta liian vakavaa?

Kaksi sisällä sipsipussien kanssa vietettyä päivää yhdistettynä äärirajoille vietyyn kärsivällisyyteen. 2 vrk = 1 essee. ensimmäinen hermoja raastava ranskanaine tehty. oli muuten aivan käsittämättömän korkea kynnys alkaa vääntämään kirjallisia suorituksia vuoden pizzanpaiston jälkeen. älkää hyvät ihmiset pitäkö välivuosia. aivot kuolee. ei kiva. onneks on rakkaat ranskalaiset jotka kovin ystävällisesti korjasi tuntikaupalla kaikkia lukuisa kapula-ilmaisuja ja erheitä tekstissä. yleisin virheen syy: ei vaan kuulosta luontevalta ranskalaiselta. yllätys. mutta se on valmis.

Loogista. aivan loogista. kaikki tietää Bootsin, eli siis brittiläisen kosmetiikka/toiletries/lääkkeet- ketjun. noh, boots toimittaa täällä myös apteekin virkaa, kun varsinaisia apteekkeja on itse asiassa aika harvassa. en ole toistaiseksi paikallistanut yhtäkään, ellei brittiläinen apteekki ole sitten jokin myyttinen taruhahmo. kuitenkin, täällä näemmä tykätään niputtaa eri palvelut saman katon alle: reseptithän äärimmäisen loogisesti kuuluu lunastaa samalta tiskiltä, jonne jätetään valokuvat kehitettäviksi - sillä järkevästi valokuvien kehitys kuuluu samaan sarjaan kosmetiikka yms. tavara kanssa. on aivan oma vika jos tätä ei heti tajua; lievästi askarruttavaa oli pohtia tänään aamulla tätä pulmaa. onneksi mukava kassahenkilö pelasti pitkäksi venyneen harhailuni liikkessä: kassalla hän onnitteli mua kuuluisasta sukunimestä. Otin kohteliaasti kehut vastaan ja selitin räikkösen ja rahikaisen olevan hitusen eri asia. "samalta se joka tapauksessa kuulostaa, eikö?" "juu. kyllä.aivan näinhän se onkin."

illalla mennään katsomaan elokuvaa nimeltä in bruges. colin farrell here i come.

Niinpä niin. Näemmä suomalainen immuniteetti ei ole tottunut paikallisiin pöpöihin, sillä minä, maailman tervein ihminen, onnistuin jostain nappaamaan jumalattoman sitkeän korvatulehduksen. hyvä yrittää nukkua/keskittyä mihinkään kun oikea pään puolisko huutaa hoosiannaa. lekuri määräsi 2 viikon antibiootikuurille, aamulle pääsen siis tutustumaan paikallisten reseptien lunastamisen saloihin. 2 vko muuten alkoholi myös pannassa. this shall be interesting.

Hangon keksi

AAAA tänään on äärimmäisen hyvä päivä. Heti aamusta alkaen kaikki meni putkeen - ei sireenejä, ei vieraita lattioilla, ulkona t-paitakeli. keittelin aamupuurot ja kunnon teetä puhtaassa keittiössä - meillä käy yllätyksekseni kerran kahdessa viikossa siivooja alkaen tästä viikosta. sweet. espanjan historian luento meni loistavasti, kun politiikan opiskelija priyanka selitti ensin valaisevasti miten puoluejärjestelmät toimii. ja hollanti on muuten ehkä maailman hauskin kieli, mainitsinko jo sen? uitstekend! today nothing can dampen my spirits. ei sen jälkeen kun löysin kioskista werthers originaleja.

koko täällä oloajan eli viimeiset parisen viikkoa on jostain takaraivosta ihmeenkumman kaupalla noussut äärimmäisen fundamentalistinen patriotismi. en palaisi suomeen takaisin, ehei, en tarkoita sitä, mutta ehkä ulkomailla asujalle nousee pakostikin tarve puolustaa ja arvostaa omaa kotimaata enemmän. en yhtään ihmettelisi enää miksi jollakulla on sana Finn tatuoitu niskaan :D omasta alkuperästä kannattaa olla ylpeä, varsinkin meidän skandinaavien. taidamme unohtaa sen turhan usein haaveillessamme kaukomatkoista sun muista. moniin euroopan maihin verrattuna meillä on paljonkin aihetta kulkea pää pystyssä. siispä olinkin kovin ilahtunut kun eräs ruotsalainen toisen vuoden opiskelija kysyi, haluaisinko ruveta vastaperustetun ScanSocin (Scandinavian society eli skandinaavista alkuperää olevien/sitä fanittavien opiskelijoiden seura) uudeksi sihteeriksi. mikäs siinä, cvn täytettä kaikki tyynni. Minä, sihteeri... :D

Hapuileva harrastusten tai aktiviteettien hakeminen elämään sai myös päätöksensä tänään. yksi tunti oli peruttu ja päädyin tekemään hyppytunneilla 6km kävelylenkin, näin aurinkoisena päivänä on kiva vaan tutkiskella ja kierrellä keskustaa. ihmeellisten sattumusten kautta löysin itteni sitten Brittien kuulemma arvostetuimmalta Thaiboxing klubilta (Wicker Camp, Sheffield, UK, saa googlata jos innostaa...en vieläkään ihan käsitä miten päädyin keskelle varastohalleja tehdasalueelle nyrkkeilysäkkien keskelle, tapani mukaista ei ole eksyä vaikka olisi kuninka vieras kaupunki. kohtalon johdatusta:) ). joka tapauksessa, omistaja oli todella mukava ja kertoili toisesta suomalaisesta kieltenopiskelijatytöstä joka on hakannut klubilla säkkiä (ja kanssaharrastajia) jo 3 vuotta, siitä lähtien kun oli muuttanut tänne. keskustelun rönsyiltyä puolisen tuntia poistun paikalta plakkarissa LAHJAKORTTI - eläköön ihana brittiläinen kohteliaisuus ja luottamus ulkolaisiin - jolla saa treenata tän kuun ilmaiseksi ja kutsu tulla sunnuntaina (tänään edelleen nokka tukossa) treenaa alottelijoiden kurssille. vau. tällaista tapahtuu vain elokuvissa. en voi vastustaa kiusausta, sunnuntaina sitte lähtee ja kovaa.

kävelymatkalla takaisin poistin mukaani käytetyjen levyjen liikkeestä (josta muuten löytyy siis ihan mitä vaan, ei jotain huonoja piraatteja tai pelkkiä klassikoita kuten suomen vastaavista) matrixin soundtrackin. tänään illalla menemme charlotten ja marien kanssa elokuviin katsomaan happy go lucky-nimistä elokuvaa yliopiston leffateatteriin. ja löysin lempimuffinssimakuni: toffee ja banaani. nam.

blogin pitäminen kannattaa. en olis kuvitellu ikinä kirjoittavani tietokoneella näin nopeasti:) ´

Sarjassamme rentouttavia aamuja

Ah, vasta kymmeneen meno aamulla ja saa nukkua pitkään. ihanaa. näin ajattelin eilen illalla. yläkerrasta kuului jotain ihme mökää joten pistin tulpat korviin- vaikka nukunkin sikeästi, on parempi sulkea varmuuden vuoksi kaikki mahd äänet pois. onneksi en lukinnut ovea kuten silloin kun omat kämppikset ovat viihteellä.

oletan alitajuisesti herääväni aina herätyskelloon, mutta tänä aamuna homma menikin eri lailla: herään siihen, että joku repii peiton pois päältäni ja rempoo mua kädestä nousemaan sängystä. toisen korvatulpan ehdin pökerryksissä poistaa korvasta ja tajusin siinä hötäkässä että kyseessä on kämppikseni marie, joka kiljuu ranskaksi viens, vite! ja sitten mentiin. havaitsin siinä vaiheessa että nyt ulvoo sireeni ja kovaa, mihin en tietenkään ollut herännyt. ilman silmälaseja, kenkiä ja yöpuvussa rynnittiin loppurakennuksen mukana ulos pihalle portaita alas kompastellen ja vieläkin kummastelin että mitä ihmettä. aaa, palohälytys. räjäyttikö joku leivänpahtimen kuten pari päivää sitten naapurirakennuksessa? tässä vaiheessa havaitsen että kello on kuusi aamulla ja ryhmä setiä turvaliivit päällä seisoo arvostelemassa meidän hyvinkin realistista pelastusharjoitusta ja aikoo seisottaa meitä puoli tuntia ulkona sateessa pyjamissamme.meinasin mennä kysymään oliko yllätysharjoituksen arvosteluperiaatteena kenties asukkaiden ilmeiden hätääntyneisyyden taso vai se, kuinka monta prosenttia asukkaista sai jälkikäteen keuhkokuumeen. britit näyttävät olevan maanisia paloturvallisuuden suhteen: edes omia verhoja ei saa tuoda kun se ei ole turvallista ja näemmä sitten joka päivä on jonkin sortin evakuoitumistehtäviä. jippii.

oravat ovat jo harmaita. ei, en ole seonnut, mutta en ole ennen nähnyt harmaata oravaa. mukava päivä koulussa, ei sen kummempia. :)

Kämppiksiä on nyt tullut sen verran paneteltua että aika valaista mukavaakin puolta heissä, tai ainakin yhdessä heistä. Marie, eli ranskalainen mun ikäinen tyttö, on siis erittäin mukava tapaus ja hyvin tullaan juttuun, varsinkin kun marien vanhemmat tulevat 16.päivä käymään ja tuovat kiltisti mukanaan mulle ranskankielisen harry potterin:) saa lukea ranskaksi jotain minkä tuntee entuudestaan sen sijaan että selaisi sanakirjaa hamaan ikuisuuteen asti. mukavaa porukkaa nuo ranskalaiset, näkevät kovasti vaivaa vaikuttaakseen ystävällisiltä ja pienellä lahjomisella ehkä jopa avautuu mahdollisuuksia bordeauxn (marien kotikaupunki) vierailulle tulevaisuudessa... tätä se on se networking.

Ylämäki alamäki mikä mäki sheffield

Britanniassa ei kannata sairastua lenssuun. Täällä saa kahlata kaupan toisensa jälkeen ja hyvällä tuurilla vasta apteekista löytää oikeanlaisessa mukaanotettavassa paketissa nenäliinoja. muutoin ne kaikki on pahvisissa lootissa johon tehdään reikä päälle ja sieltä kuikitaan niitä johonkin minigrip-pussiin mukaan. tosin en tiedä onko näillä minigrippejä. muutoinkin sairastaminen on haastavaa kun kurkkupastillit eivät ole teholtaan mynthonia nähneetkään. en edes halua tietää miten asunnon lämmitys tulee toimimaan talvella kun nytkin hytisee... ja kaiken lisäksi liikkuminen minne vaan vaatii mäkien takia suurta fyysistä ponnistelua. viikonloppuna en poistunut asunnosta kertaakaan,joten saavutin hulppeita akateemisia tuloksia nyhväämällä kirjojen kanssa ja tein siinä sivussa jonkinlaisia läpimurtoja,ainakin ranskan suhteen.

Aamulla lievässä kiireessä yritin pyyhe päällä rynniä keittiöön ja ihmettelin kun ovi (työnnettävä) ei aukea. jumissa? ehei. sen blokkaa sammunut/nukkuva, täysin tuntematon ja kovin vastenmielinen mieshenkilö joka makaa oven edessä. kämppisten eilisiltaisia tuttavuuksia näemmä. jaahas, ei sitten nautita omassa keittiössä aamupalaa. raivari ja kiirellä ulos, yksinasumista konkurssinkin uhalla kaivaten. en tiedä pitäisikö alkaa varastaa kämppisten ruokaa vai piilottaa toisten tavaroita kostoksi. aamupala jäi välistä ja espanjan tunnille. heikottaa muutoinkin ja sitten kesken tunnin alkaa arts towerin fire alarm huutaa, eli eikun sadat ihmiset velloo ulos kapeita portaita hytisemään ulos odottamaan harjoituksen loppumista. kipeänä kiivetään sitte takaisin kymmenenteen kerrokseen ja henki loppuu. uusi luentosarja hollannin kulttuurista ja historiasta alkoi heti perään ja lopuksi ranskan puhumistunti eli oral lesson, joka onnistui osaltani yli omien odotusten joten koin ansaitsevani palkinnon. shoppaamaan opintotuen varassa:) mukaan tarttui törkeän halpoja alennuslevyjä ja koulua varten kirja the unDucthables - mitä oikeasti hollantilaiset on. olin bourgeouise ja söin wagamama-nuudeliravintolassa, yam. kaupunki oli kaunis ja aurinkoinen ja vilisevä tänään, ehkä täällä voisi olla koti pidemmänkin aikaa kuin vain sen muutaman vuoden.

Sekalaista:
uu, olen havainnut miksi brittiläiset inhoaa sadetta. ei ole se vesi vaan se mitä se tuo mukanaan: pienen mäyräkoiran kokoiset jättiläisetanat jotka limaisina valtaa kadut. ne kirjaimellisesti räjähtää naamalle jos niiden päälle astuu, argh. siitä on varmaan saanut alkunsa monty pythonin sketsi "silly walks" - britit väistelevät siinä oikeasti etanoita... lisää ihmeellisiä asioita: EI VIDEOVUOKRAAMOJA. niin halpaa ostaa dvdtä ja muuta elektroniikkaa. television puuttumiseenkin on tottunut, en ole ees osannut kaivata. laktoosi-intolerantikoille tiedoksi, täkäläinen tavallinen maito ei näemmä aiheuta ongelmia. 16 litraa ongelmitta takana.

tulipas epäselvä teksti:) pää tukossa näemmä. lopuksi vielä tulevia kivoja asioita mitä odottaa: helmikuussa kaiser chiefs keikkailee täällä. maaliskuussa budjetin salliessa Amsterdamiin opintomatkalle!!!

Aivoödeema

Onko olemassa nimeä syndroomalle, joka aiheuttaa aivoissa painetta ja räjähdyksenomaista turhautuneisuutta? Pitkäaikaisen aivojen käytön laiminlyömisen jälkeen on tosi hyvä ruveta paahtamaan vitosvaihteella opintoja, meinaa kärventyy aika kivasti aivosolut para-aikaa. menee järki!!! ei jaksa. ei niin ollenkaan.

Immuniteettikato....

....on seuralainen joka tulee rokotusten kanssa kaupanpäälle, joten vietän tämän viikonlopun näemmä nyt sitten kipeänä. nessua käteen, nappia naamaan ja hommiin siis - aamun hupaisin ja samalla oksettavin ohjelmanumero oli yrittää lausua ääneen hollannin kurkkuäänteitä ( korinan ja aku ankan sekoitus) räkimättä kaikkien läsnäolevien päälle. gavé bien...

Ohi on!

Ensimmäinen tuskastuttavaa säätöä ruokottomissa määrin sisältänyt kouluviikko on virallisesti takana ja oon saanut tuntuman siihen mitä arki seuraavat neljä vuotta tulee pitämään sisällään. Ekat luennot on kohtuu kunnialla takana ; vähän on ollut hapuilua (varsinkin travaux pratiques tunneilla jotka on siis ranskan suullisia ja kuunteluharjoituksia) mut koko ajan paranee - tänään ensimmäisellä ranskan keskiaikaisen kirjallisuuden kurssin luennolla ei ollut juuri ollenkaan juttuja mitkä olis menny ohi (eli että en olisi tajunnut niitä). mutta luento onkin englanniksi tosin. keskiaikainen teos jota koluamme luennoilla seuraavat 8 vkoa eli ranskankielinen aucassin et nicolette (kirjoitettu 1200-luvulla) aiheuttaakin sitten harmaita hiuksia ja lievää itsetuhoisuutta: käännän viittä sivua keskimäärin 2h. toivotonta. luotan kuitenkin meidän pätevien professorien sanaan ja uskon, että jossain sateenkaaren tuolla puolen tästäkin on ehkä jotain hyötyä ja että homma helpottuu aikaa myöten. espanja, kieli itse siis, ei tuota ainakaan vielä suurempaa tuskaa, sanaston pänttäämistä vaan. aivan toinen asia näin epäsivistyneelle ja lukemattomalle ihmiselle espanjan historian ja yhteiskunnan opinnot - politiikkatermejä on turha kysellä edes suomeksi saati sitten enkuksi (nyt ne sitten opitaan kahlaamalla opusta Spain 1812-2004:Modern history for modern languages). Hollannin opiskelu osoittautui käsittämättömän hauskaksi hommaksi, harmi ettei sitä voi vaihtaa pääaineeksi. Ruotsia osaavalle ei todellakaan tuota ongelmia. vikonloppuna on turha haaveilla vapaa-ajasta: meikä vääntää kolmea esseetä ja loputonta tulvaa kirjallisuutta ja käännöstehtäviä öitä myöten. täällä ei paljoa höyryjä säästellä.

Keskiviikkoiltana ajattelin kokeilla jotain aivan uutta ja vierasta ja lähteä ulos tuulettumaan: mikä muu joukkue-urheilulaji ulkomaisista oppilaitoksista tulisi mieleen kuin cheerleading. yliopistolla on seuraa ja yhteisöä joka lähtöön, ja give it a go elikkäs "kokeile jos tykkäät" - tilaisuuksia järjestetään useita päivässä. niinpä päädyin stunt-joukkueen harjoitustreeneihin. täytyy nostaa hattua saralle tässä vaiheessa - käsittämättömän rankkaa ja haastavaa hommaa, mutta hillittömän kivaa kuitenkin. tiedostan että itse joukkueeseen ei varmaan mitään osaa tai arpaa ole/mahista päästä, kun ei ole voimistelijataustaa tj. mutta saa siellä silti halutessaan käydä. viimeeksi kun yritin kärrynpyörää vuosia sitten mursin pari varvasta, eiköhän se kerro mun urheilijan lahjoista aivan tarpeeksi. mutta stunttien basic-henkilönä eli jonkinsortin nostajana tj. (sara korjaa jos sanon väärin) näemmä pärjään hyvin - mikäs siinä heittääkö ja nostaako sitä ilmaan tyttöä vai juustolaatikkoa. ilahduin havaitessani, ettei yläkropan lihakset ja voima minnekään ole kadonneet vaikka yleiskunto varmaan onkin.

eilen lähdettiin ranskalaisten tiffanyn ja marien kanssa meadowhalliin, joka on yksi euroopan suurimmista ostoskeskuksista sheffieldin laidalla. matkalla silmään osui muuten mm. outokummun varastohalleja... aivan upea mesta, kattokruunuja ja AIVAN kaikkea laidasta laitaan mitä voi vaan pyytää. kunnon mall amerikkalaiseen malliin siis. kotimaasta tuttu vero moda kirvoitti juhlamielen, sitä ei edes lontoossa taida olla. sorruin hankkimaan brittiläisen puhelimen, laitan uuden numeron josta mut saa parhaiten kiinni tulemaan jossain vaiheessa. hintataso on aika plusmiinusnolla täällä - vaatteista osa on todella paljon halvempia osa kalliimpia, meikkituotteet törkeänhintaisia mutta taloustavarat taas halpoja. onneksi opiskelija saa täällä vaatekapoista 15 prossaa alea. yleisesti hintataso on kuitenkin joku 30 prossaa kalliimpi, varsinkin mitä ruokaan ja logistiikkaan elikkäs transportaation tulee: 300g kanasuikalepaketti, marinoimaton, saattaa maksaa hyvinkin sen 6 euroa sen 3,5n sijaan ja ruoka-aineet ja tarpeet on yleensä huonolaatuisia sekä valikoimat epämonipuoliset, ainakin suomalaiseen vaativaan makuun. mutta ostostelu ja sheffieldin ympäri ajeleminen tramilla (paikallinen ratikka) oli silti kaikki tyynni rentouttavaa.

tänään olikin sitten neulatyynymäinen olo jälleen kerran: toinen nimeni olkoon piikkisika. mukavan pisteliäs piikkimaraton jonka otatin ennen muuttoa sai jatkoa tänään,kun ruiskuteltiin hepatiitti B:n toinen osa käsivarteen. jatko-osa 3 on vielä edessä 5 kk päästä. sain tietää että piikkejä tulee tulevaisuudessa eteen hulppeasti lisää - ens vuonna aletaan pumppaamaan ulkomaan vaihtovuotta varten tavaraa suoneen ja tosiaan kevättä vaten olis suositeltavaa ottaa flunssarokotekin. jee. terveydenhuolto muuten pelaa mukattomasti ja myöhästelemättä ja terveyskeskus on jopa viihtyisä,nyt meni pointsit siitä briteille. sairaaloista puheen ollen, royal hallamshire eli paikka jossa lääketieteellisen opiskelijat harjoittelee täällä, tarjoaa ulkomaisille opiskelijoille cv:n täytettä - voit koulun ohella tarjoutua vapaaehtoistöihin tulkkaamaan oman maan loukkaantuneiden turistien valituksia. ajattelin kirjoittautua suomalaisavusteiseksi tulkkiharjoittelijaksi, antaa hyvän kuvan tuleville työnantajille.

Sain tänään myös HSBC:n tiliini debit (eli maksu ja nosto) kortin sekä ihkaensimmäisen shekkivihkon. myönnän ettei ole mitään hajua kuinka vihkosta vihreitä ja keltaisia lippulappusia tulee käyttää ja hyllylle se varmaan jää, mutta silti villeissä unelmissa voi kuvitella sanovansa filmireplan "can i write you a cheque?":)

illalla sitten tuopilliselle (mun tapauksessa aplarimehua) university armsiin.

Vihreitä arvoja

Näemmä olen sitten kovin vetoava persoona- musta pitää niin lapset kuin linnutkin. Rakas raakkuja alias pöllö (jonka olen suhteemme näin edistyessä nimennyt Hannibaliksi) palasi ikkunani taakse viime yönä klo 02.08 (kunnon viherpiipetäjä tekee tarkkoja havaintoja). siellä se sitten konsertoi mun protestoimisesta huolimatta, elikkäs toinen uneton yö takana. toivottavasti britannian eläintensuojeluviranomaiset eivät ole kovin nuukia tai pöllöt rauhoitettuja, sillä endcliffe on liian pieni paikka meille molemmille: joko se lähtee tai minä. onneksi ongelma on yhteinen; järjestimme kämppisten kanssa kivienkeruu-talkoot, jotka kirvoittivat lievästi huvittuneita katseita ohikulkijoissa. nyt pelataan kovilla panoksilla, ihminen vastaan luonto. vain toinen voi voittaa. riemuitsimme jopa ensimmäisestä sateisesta syysmyräkästä joka yllätti tänään- se vei puusta mukanaan jonkin verran jo kellastuneita lehtiä, joten näkymä puuhun on suora ja sihtimme täten tarkempi. BRING IT ON!!!!!!

Eläimellistä menoa a.k.a petting zoo outside

Lähikuppilasta viime yönä puolenyön aikaan kiltisti palattuani nautiskelin hiljaisesta,tyhjästä asunnosta (kämppiksethän olivat tavoilleen uskollisina ulkona pilkkuun asti) ja menin nukkumaan. ah kunnon yöunet luvassa niin varmasti jaksaa herätä puol seiskalta. menin nukkumaan ja siinä juuri ja juuri unten rajamailla ennen nukahtamista kuului pimeässä huoneessa korvan juuressa jotain, mikä melkein aiheutti kokovartalolihasrelaksaation. sain aivan jumalattoman sätkyn ja pomppasin sydän adrenaalinista kouristellen (ts. aivan paskajäykkänä) ylös sängystä suoraan lattialle. kännykän valossa syyllinen sitten selvisi- se siitä ihanan leppoisasta ja rauhallisesta puistomaisemasta ikkunan ulkopuolella, ei jumankauta siinä isossa puussa ikkunan edessä nököttää massiivinen pöllö. tai huuhkaja. ääni oli itsepintaisen hermoja raastavaa ulvomista eikä auttanut vaikka viskoin tirppaa roskilla,huidoin henkarilla tai karjuin kahta kauheammin takaisin. perhanan kiilusilmä luukutti omaa rakasta raakuntaansa 2h putkeen ja korvatulpat jäi siinä matsissa kirkkaasti häviölle. otettiin siinä sitten tuijotusmatsia pari tuntia (minä verestävin silmin, näemmä pöllöt ei sitten räpyttele) kunnes simahdin jossain vaiheessa epämääräiseen asentoon. aamulla huusi hartiat hoosiannaa marimekkolaukun (sisältäen 2 kolmen kilon jättiopusta) painon alla. Aamupalaksi ihka ensimmäinen sandwich, ham and cheese, ja ribena-mustaherukkamehua niin johan tuli parempi mieli. toivottavasti elukka ei kiintynyt meikäläiseen liikaa yhdessä viettämistämme herkistä hetkistä huolimatta, eikä jää vierailemaan kovin moneksi yöksi. kotijoukoille tiedoksi: ilmakivääri on tässä tapauksessa seuraavana postituslistalla.

Ensimmäinen virallinen koulupäivä. väsynyt mutta kuitenkin. freshers week on ohi ja on aika siirtyä ah ihanaan arkeen, jota tässä on kaivattu. kielitaito on päässyt jyväskylän vuoden aikana lopahtamaan jopa siitä heikosta mikä se oli lukion lopussa, joten aika pelonsekaisin tuntein suuntasin ekoille luennoille. tiedostan täysin että syy miksi olen täällä on se, että musta löytyy potentiaalia, jota jalostamalla voi päästä tuloksiin, mutta että alkupää eli eka vuosi tulee olemaan ruoskan kanssa heilumista aika pitkälti jos menaa pysyä messissä. täällä on hyvä ettei mikään hävetä ja että osaa itsensä nolaamisen jalon taidon. arts tower pursui ihmisiä samoin kuin koko yliopistoalue; aivan kuin kivi olis vierähtäny sydämeltä kun näki kaikki muut vanhemmat opiskelijat jotka liittyivät tänään ralliin mukaan. ensimmäinen viikkohan vietettiin muiden 18 v freshersien kanssa, joten keskusteleminen oman ikäisen ja -kaltaisen sakin kanssa oli kovin mieltä ylentävää. vasta tänään sitä taisi tajuta kuinka paljon 25,000 ihmistä ängettynä yhdelle kampusalueelle on. oma tutkintokaan ei tunnu enää yhtä ylivoimaisen haastavalta kun konkreettisesti otti kirjat esille, viritti pinnan pitkäksi ja alkoi päntätä. aamu alkoi iloisesti pulisten espanjan merkeissä, dr anthony trippetin johdolla veivattiin terveydyksiä ja vessapyyntöjä ja tunsin jopa ylemmyydentuntoista riemua, kun ryhmämme opetteli lausumaan sana regular. muiden ärräkoululaisten säälittävien pärskähdysten joukossa komeasti pärisevä suomalainen ärrä sai huomiota osakseen. sitten olikin aika palauttaa ittensä maan pinnalle ja sitäkin kenties alemmas- ranskan luennolla sitä saikin taitavin sanakääntein ranskaksi selitellä miksi oma puhe ei luista läheskään yhtä hyvin kuin muulla ryhmällä. mutta toisaalta ymmärrän yhtä hyvin kuin muutkin ja aksenttikin on kohdallaan, sanastoa ja eritoten KOKEMUSTA ja lisää kokemusta vaan niin hyvä tulee:) ja 3 min puheenvuoron edestä asiasisältöä omasta itsestäkin löytyi joten positiivisesti yllätyin omasta taidottomuudesta ( siis että se ei ollutkaan aivan murska-arvioluokkaa). dr sophie watt on natiivi kielenpuhuja joten so far so good. ryhmässä on 11v manchesterissa asunut suomalainen tyttö, marleena, joten voi vertailla tuleeko puheeseen skandinaavista aksenttia. hollannin professori henriette louwerse on aivan omaa luokkaansa, räiskyvä ja inspiroiva persoona. ei edes teksboekin ja werkboekin järkyttävä hinta haitannut menoa.

laskeskeltiin että aika kortille jää sosiaaliseen elämään ja harrasteisiin jäävä aika - luet koko ajan väh. 4 erikielistä kirjaa kerrallaan, kahlaat sanakirjoja ja väännät muutaman esseen viikossa, teet tehtäviä ja yrität rampata ulkomaankielisiä leffoja sun muita vastaamassa..... aktiviteettia riittää. onneksi on sentään motivoivaa sellaista. nyt käyn käsiksi kiehtovaan kysymykseen, josta pitäis viikon loppuun mennessä loihtia muutama sivu asiallista tekstiä: Pourquoi j'ai choisi d'étudier à Sheffield? (miksi olen valinnut opiskella sheffieldissä). paluu alkulähteille siis.

ai niin, ja teille suomen pimeydessä masenteleville: edelleenkin liki 20 astetta lämmintä ja aurinko helottaa täyslaidalliselta :D viikko britanniassa ja sateenvarjo lojuu yhä matkalaukun pohjalla. eipä ole ollu rukka-sadetakille tai hai-saappaille paljoa käyttöä.... full-blown summer! kyllä kelpaa tepastella hihattomalla ympäriinsä.

Pitää hoppukiireellä mennä alakertaan haastelemaan ruotsia norjalaisten kanssa ( täydellinen yhteisymmärrys vallitsee vaikka molemmat osapuolet puhuu toisilleen eri kieltä) mutta tähän väliin täytyy todeta että tänään tapahtui ensimmäinen lopullinen brittiläistymisen heureka-elämys ja valaistumisen fraktaalikokemus. päätin metsästää käsiini aloituskirjapaketin joka on suositeltava - eli toisin sanoen äärimmäisen pakollinen suomeksi käännettynä- hankittavaksi ja suuntasin noin 3km kotoa sijaitsevalle west streetin ostosalueelle jossa mappin streetillä sijaitsee Unin virallinen kirjakauppa. Tietysti au pied alias apostolin kyydillä kuten kunnon pihtaaja travelleri konsanaan. havaitsin kasan kertyvän ja kertyvän ja kohta löysin itseni vinguttamassa mastercardia 270 eurolla, ja tässä siis oli vain kaikkein vitaaleimmat tosiystävät joiden kanssa tulkkiopiskelija tulee viettämään seuraavat 4 vuotta äärimmäisen intensiivisesti. paketti sisälsi mm. rousseaun teoksen joten ei mitään ihan kevyttä iltalukemista tule olemaan, saa tentata näytelmätekstiä ihan tosissaan ennen pitkää. raahatessani kirjalaatikoita ylämäkeen kädet rakoilla...

...tähän väliin pieni notion: sheffield on siis mäkeä mäen perään, joko ylös tai alas muttei tasaisesta toivoakaan ja jyväskyläläiset tiedoksi harju ei tälle hillhellille vedä mitään vertoja. pyöräilystä on turha uneksia varsinkin kun näitä jalkakäytäviä pitkin ei kykene lykkimään leveyssuunnassa edes standardikokoisia emmaljungan lastenvaunuja. liikenteestä puhumattakaan, täällä termi mäkilähtö saa uusia ulottuvuuksia ...

...takaisin endcliffeen ajattelin tulevaa pyykkivuorta ja yhtäkkiä täysin spontaanisti kävelin lähimmän pubin ovesta sisään. vietin lupsakat kaksi tuntia the cavendish nimisessä pubissa katsomassa evertonin ja liverpoolin jalkapallomatsia naukkaillen smirnovia siinä sivussa. keskellä lauantai-iltapäivää siis virkistystä pubissa:) tästä voi vain päätellä että jossain syvällä alitajuisesti alan omaksumaan brittiläistä elämäntapaa - en ole ennen kyllä viihtynyt jalkapallon ääressä enkä varsinkaan tissutellut keskellä päivää. oh dear .

löysin tänään muutamia semi-siedettäviä ruoka-aineita kuten valmissalaattisekoituksia sekä normijauhelihaa tuosta lähikaupasta. mukaan lähti myös jugurttia sekä tummaa pastaa nuudelien kera. eikä maidonkaan kanssa ole ollut ongelmia, ei ole tarvinnut elää ees laktaasipillerien varassa. eli toisin sanoen ei tuo ruokakulttuuri täällä niin yököttävää ole kun luulisi; jos ei syö juurikaan ulkona eikä valmissäilykkeitä tai pakasteita selviää kyllä skandinaavikin paisumatta ja terveellisessä ruokavaliossa. valitettavasti walkersin salt and vinegar (suola ja viinietikka) crispsit on avan taivaallisen hyviä, se on kyllä pahe jota on vaikea välttää.

sain tänään kuulla, että meidän huojuva mutta ah niin tunnearvollinen Arts Towerimme jossa kaikki luennot pidetään poistuu joulun jälkeen käytöstä ja kielten opiskelijat siirtyvät kadun toiselle puolelle täysin uuteen Jessops- rakennukseen. saadaan vimpan päälle tilat sitten:) joku oli viimein todennut että 16-kerroksisen tornitalon hissi tosiaan on hengenvaarallinen (avohissi jossa pompitaan pieniin lokeroihin kuten tylypahkassa ikään eikä se koskaan pysähdy, pitää vain hypätä pois). jos unohdat hypätä joudut kiekkumaan vaakatasossa kun hissiputkilo vaihtaa ylä/alapäässä suuntaa ja tipt. onnea:)

viikon soundtrack on ehdottomasti paikallisten baarimikkojen kovasti suosima 80-90s kokoelma hittejä, joten ei muuta kuin jump around and 5ive.

Hahaa! virallisesti yliopisto-opiskelija ma oon. tuntikausien jonottelu ja tietokoneiden räpläys tuottivat tulosta ja nyt voi lähettää Kelaan läsnäolotodistuksen joka turvaa opintotuen saannin jatkossa. paikallinen opiskelijakortti, Ucard/NUS on saman värinen vaaleasininen komeus kuin suomalainenkin. Kävin tänään hankkimassa brittiläisen pankkitilin, johon maksu- ja automaattikortti saapuu viikon kuluttua. Ei ollut mitenkään vaikeaa,olin yllättynyt kuinka ystävällistä ja tehokasta pankissa asioiminen täällä on. Pointsit Nordeoilta ja Sampoilta menee nyt HSBC:lle. Kun kortti saapuu, on mahdollisuus hankkia sitten puhelinliittymäkin, se on joko O2, Orange ta Vodafone. Puhelinliikkeessä koin ekaa kertaa sen makua että joku yrittää nyt kovasti asiatekstiä ja minuuttihintoja viilaamalla sahata linssiin, onneks vastassa ei ole englannin vasta-alkaja niin ei ihan helpolla mennyt läpi.

Eilen illalla juhlittiin koulupuvuissa vuoden alkua @ CORPORATION, kävi ilmi että yleisin sekä yllättävää kyllä halvin juoma monissa pippaloissa on tuttu ja turvallinen jägermeister. Britit eivät tosin suostu sekoittamaan sitä mihinkään kuten Batteryyn. Alkoholiahan saa siis ostaa alkon tyyliin mistä vaan lähikaupasta ja baarissakin se on skamaisen halpaa: esimerkiksi shotti jekkua irtoaa punnalla elikkäs 1,30 eurolla. Ei ihme että juomakulttuuri kukoistaa kun 20 punnalla saa itsensä jo sairaalaan asti.

Tänään on Octagon Centre- nimisessä rakennuksessa Activities Fair eli toisin sanoen messuntyylinen tapahtuma jossa kaikki yliopiston eri kerhot ja seurat ja joukkueet esittäytyivät. Kyllähän sitä jotain pitää harrastaa jotta saa pointteja CV:hen ja tutustuu uusiin ihmisiin harrastuksen kautta. mietin kuntosalia, mutta se menee helposti yksin hikoilemiseksi eikä tulisi ehkä käytyä tarpeeksi usein (minkä vuodet elixialla ja satsilla ovat osoittaneet). Sen sijaan kaksi eri aktiviteettia saivat mut puolelleen: choir and cheerleading. Yliopiston sekaääninen (eli siis perus SATB) kamarikuoro kaipailee uusia jäseniä, laulavat mm. mozartin requiemia käsittääkseni joka on vanha tuttu lukioajoilta. pääsisi esiintymään eivätkä musiikkiharrastukset lopahtaisi tyystin. toisaalta missäs sitä harjoittelet kun ei ole pianoa mailla eikä halmeilla. toinen kiehtova ajatus on cheerleading, siis ihan urheilujoukkuekannustus-pompomtanssi-meiningillä, ei siis kilpaleadingia jonka esim. Sara Mäkäräinen hallitsee. mietin ettei paljon kliseisempää koulu-urheilulajia voi olla kuin rugby/jalkapallokentällä pomppiminen lyhyessä hamosessa. tosin tanssillista/cheerleadereihin yleensä yhistettävää timmiyttää ei kyllä ennestään löydy mutta ehkä sitä ajan myöt karttuisi. tällä ollaan kokemassa erilaisia asioita ja voisi olla virkistävää kokeilla jotain uutta. rutiinit ja joku vikottainen sitova harraste opiskelun rinnalla varmasti olisi hyvä täydennys opiskelijaelämään, ei tulisi istuttua pubeissa ehkä niin paljoa:)

tapaan tänään ensimmäistä kertaa suomalaisen opiskelijan jonka ranskalainen kämppäkaverini marie bongasi erasmusopiskelijoiden joukosta. outi on täällä vain vuoden mutta on kiintoisaa kuulla kuinka tänne on päätynyt muita:)

nyt hirveellä kiireellä laittautuun. ulos käsivarrenkoristelijan kanssa.

ai niin, colplay tulee joulukuussa keikalle ja apocalyptica ja dizzee rascall... uu mama

Red tape all over again

Eilen illalla opin mitä on yhteishenki, sillä sitä ei täällä voisi olla enempää. kova kilpailuhenki naapuriyliopisto sheffield hallamin kanssa ja kaverille kanssa-meininki joka tilanteessa todistaa, että täällä ei vain olla samassa koulussa vaan oikeasti perhettä. kaikilla on natsaavat siniset yliopistohupparit, ja niiden kantajat moikkaa iästä ja sukupuolesta huolimatta toisiaan esim. bussipysäkillä. ultimate freshers beach party meni loistavasti, tosin pääesintyjä elikkäs sash (kaikki varmaan tietää nää ysärihitit equador ja adelante) oli äärimmäisen tacky ja gunthertyylinen... Aamun valjetessa neljän jälkeen sekalainen kämppisjoukko ryömi kotiin ja kolmen ja puolen tunnin yöunien jälkeen aamu alkoi väsyneenä ja rähjäisenä. peilistä sai sitten ihmetellä isoa mustaa tekstiä vasemmassa käsivarressa: " tom's future possession,hands off" :) amazing what a set of blond hair and blue eyes can do for you.... Aamupalaksi tuhti cocktaili buranaa, kofutabuja huuhdottuna appelsiinimehulla ja sitten itse asiaan miksi täällä ollaan.

kaheksan tuntia jonottelua jonottelun perään eli rekisteröitymisprosessi on aluillaan. tehtiin enimmäisen vuoden lukujärjestykset joihin sain mukavasti mahdutettua hollannintunnit ja maaliskuulle ilmaantui jo ensimmäinen opintomatka amsterdamiin!!!! kaikki eri laitokset piti introductory meetingsit eli esittelyt ja tapasin tulevat seuraavan neljän vuoden kumppanit eli tulkkiopiskelijat. tosi mukavaa porukkaa, tyttöjä enemmän kuin poikia mutta mukavia kaikki tyyni. niiden kanssa sitten täyteltiin loputtoman kärsivällisesti paperitulvaa ( siis tosiassa sekosin laskuissa a4 numero 28 kohdalla...) päivän aikana sain aika kattavan yleiskuvan minkälaista opiskelu tulee olemaan ja haastavaahan se tulee olemaan mutta ei täällä lomalla olla. mutta käsittämättömän asiantuntevaa ja motivoivaa on tuo henkilökunta täällä.

ruokakulttuuri tyttöjen kanssa on saatu luistamaan aika okei, tehään porukalla safkaa kerran päivässä. tänään tutustuin uuteen ruokaan nimeltä pasta bake, joka unissa tehtävää pataa of some sort. (nyt muuten alkaa jo suomi takkuaa, suomeen soittaessa meni pasmat ihan sekaisin ja jo nyt huomaan korvaavani tekstissä jotain sanontoja paikallisilla ja alan ajattelee enemmän britiksi kuin suomeksi, pelottavaa) siivoomisesta tosin ei ole tietoakaan, nää kun on ekaa kertaa pois äidin helmoista ja bileet ku on keittiössä joka ilta voi kuvitella, mikä porsasatmosfääri täällä vallitsee. ei muuten yhtää fish and chipsiä, crisps-pakettia tai sandwichia oo vielä tullu syötyä, im so proud.

tässä taas tätä. nyt kahville käsivarrenkoristelija kanssa.

Hunter gatherer instinct

Le jour numero deux commence. 20 astetta edelleen, aurinko helottaa ja lippu korkealla tangossa. Kunnon selviytyjä merkkaa reviirinsä ja omaa vahvan keräilijä-metsästäjävaiston. koska loppuosa kämppää (tosiaan, kaikkien kauhuksi meitä onkin 6 tyttöä - minä, marie,alison, sarah, charlotte, lucy-anne - mutta ylä- ja alakerta onkin poikia täynnä) nukkuu eilisen huurteisia pois alta, päätän ottaa haasteen vastaan ja vaikka tiedän etten ikimaailmassa saa tavaraa pois päältä, tiedostan myös sen, että romukasoissa elämään tottuneena pitää olla tavaraa ympärillä enemmän kuin pari muumikippoa. Joten suuntaan sheffield cityyn elikkäs keskustaan.

sen verran on tullu ympäristöä koluttua että löysin läheltä broomhillin ostosalueen,mistä löytyy esim. tärkein ruokakauppa somerfield sekä kaikkea muuta mitä voi toivoa ihan sisustusliikkeistä optikkoon, semmoi jyväskylän keskustan tasoinen/kokoinen paikka. just hyvä. students union house ja yliopiston kampus on vartin kävelyn päässä ja keskustaan siis pääsee busseilla 120 ja 40, punta nelkyt pencee laaki. pitänee ostaa kuukauden bussikortti à la 50 puntaa, tulee halvemmaksi. lontoossa matkustaneille tiedoksi että toimii samalla periaatteella kuin oyster card.

marks and spencer, tjhughes, wilkinsons ja primark ovat eritasoisia tavarataloja joista löytyy kodintarvikkeita, elektroniikkaa ja halpistekstiilejä. nämä liikkeet ja 4 tuntia ja voilà! nyt on paistinpannu, vedenkeitin alias kettle (kettle ei siis tarkoita kattilaa jonka tunnin kyselyn jälkeen tämä suomalainen oppi), lautasia+ aterimia = crockery, teatowels ja kylppäriin matto, henkareita yms. tykötarpeita. Annille tiedoksi että unensieppaaja on myös käytössä;)

nyt kun lähiympäristö ja oma tila on varusteltu viimeisen päälle, on aika siirtyä vehreämmille metsästysmaille, eli toisinsanoen illaksi on tiedossa the ultimate summer beach party for freshers. Joka ilta on vähintään 10 pelkkää freshers eli aloittavien opiskelijoiden tapahtumaa/bileitä, on kuulemma hyvä käydä niissä ennen kuin siirtyy yleisiin tapahtumiin. tosin kaikki muut ekan vuoden opiskelijat on keskimäärin 18-19 v joten hitusen old school vanhus olo iskee välillä meininkiä katellessa. kumma kyllä kaikilla nuorimmillakin on se cocktail-mekko päällä, täällä ulkona käyminen otetaan vakavammin kuin helsingissä ikään.

näihin kuviin ja tunnelmiin:)

just for the record- voin todeta että näin vähällä tavara/astiamäärällä eläminen alkaa tunti numero seitsemän kohdalla jo ahdistaa... ihmiset purkaa asunnoittain roinaa ympärillä joten alkaa tulla hitusen sisustuksellinen kriisi:D saatiin tuossa tietää että meidän alakerta on kokonaan poikia täynnä. mielenkiintoista.

Päivä nro 1

Jep, täällä ollaan. Ei kannata odottaa millään tavalla kieliopillista tai jäsenneltyä matkapäiväkirjaa, tajunnanvirtatekniikka on hyväksi havaittu... näitä on sitten joskus vuosien päästä hauska lukea.

Fiilikset on mahtavat, ei oikein osaa tiivistää pähkinänkuoreen vajaan vuorokauden sisällä tapahtunutta informaatio/emootiomylläkkää, yritetään:) tavaraahan nyt sitten oli 15 kg ylipainoa, mutta kiltti virkailija kuunteli epätoivoista vuodatustani viiden vuoden tavaramäärästä ja laskutti lopulta vain 80e ylimääräistä. laskeskelin kantavani noin 60 prosenttia omasta elopainosta ja hartiat ja lihakset huuti hoosiannaa Manchesteriin saavuttaessa. matka meni oikein mainiosti, Finski tarjoili hyvää ruokaa eikä mitään jäänyt matkan varrelle, juna löytyi kätevästi lentokentän yhteydestä ja hotelli Sheffieldissä oli luksusta- kylpyamme ja taksitolppa oven edessä on kaikki mitä suomalaisia kirosanoja jatkuvasti käyttämään joutunut reissaaja voi toivoa. Tosiaan täällähän on 20 astetta lämmintä tällä hetkellä, ihan topissa tuli raijattua tavaroita, suomalaisena mulla oli kumpparit ja villapaitaa toisen perään päällä tullessa ja sheffieldiin asti hikoilin kuin sika kun mitään laukkuja ei viittiny alkaa availeen että saisi jotain edes pois päältä. kesä:) se joka sanoi brittisään olevan surkea, OLI VÄÄRÄSSÄ. täällä on parempi kesä kuin suomessa:)

Tänään aamulla alkoi sitten perus survival-meiningillä sopeutuminen uuteen ympäristöön suoraan ilman puudutuksia: suoraan avaimia hakemaan yliopiston asuinkampusalueelle. helsingin keskustan kokonen kylä opiskelijakerrostaloja törkeen vehreällä ja puistikkoisella alueella oli eristetty joka suunnasta barrikadeilla, joka puolella risteilee sata pinkkipaitaista avustaja ja help-henkilöä. 25000 ihmistä perheineen, autoineen, lemmikeineen ja karavaaneineen velloo ympärillä ja koko härdelli on mittasuhteessaan ihan käsittämätön-täällä tää on se hetki kun lapset muuttaa kotoa ja kaikki vuosien aikana sitä varten hankittu roju muutetaan pieneen solukämppään. tervetullut olo tulee pakostakin kun kaikki hälisevät tervetulotoivotuksia ympärillä ja tarjoutuvat auttamaan kaikessa mahdollisessa.brittiläinen kohteliaisuus on ihanaa! ensin kunnon selviytyjä etsi asunnon (punaiset seinät, oma kylppäri jee ja hyvä vuode), sitten ruokaa (intialainen vanha setä pyörittää lähikauppaa tossa kilometrin päässä ja onnistuin paikallistamaan sen siksak menetelmällä) ja viimeiseksi teki tulen (netti toimii loistavasti). kämppistenkin suhteen kävi tuuri, tosin kaikki eivät ole saapuneet vielä. pari brittityttöä (charlotte ja sarah) jotka vaikuttaa ihan ookoolta ja tattaraa! yksi ranskalainen tyttö joka lupasi prepata mun ranskaa. oli mielenkiintoista keskustella sen vanhempien kanssa kun melkein tajusi ehkä jotain. meitä on kuus yhteensä ja kovasti tässä odotellaan niitä loppuja kahta joiden siis pitäis kaiken järjen mukaan olla miehiä. tuntuu että olis saanu väärän asunnon kun tää on aika hulppea jopa mutta en valita.

tekeminen ei tällä pääse loppumaan kesken, joka hetkelle ja sormelle olis jotain aktiviteettia wakeboardingista teen maisteluun ja pop tarts-bileisiin. jos jaksaa olla aktiivinen niin varmasti löytää oman paikkansa satojen kansallisuuksien ja kielien sekamylläkässä. täytyy sanoa että hetki hetkeltä tuntuu enemmän kuin oikealta ratkaiulta tulla tänne, ei kyllä mikään ikinä voi tarjota samanlaisia kokemuksia. mutt katotaan mikä on ääni kellossa kun maanantaina käynnistyy ainevalinta ja ryhmiin tutustumisrumba. thumbs up! tähän mennessä ei oo ollu enkun kanssa ongelmia ja kaikki sujunu luistaen. vila la vida!