Näemmä olen sitten kovin vetoava persoona- musta pitää niin lapset kuin linnutkin. Rakas raakkuja alias pöllö (jonka olen suhteemme näin edistyessä nimennyt Hannibaliksi) palasi ikkunani taakse viime yönä klo 02.08 (kunnon viherpiipetäjä tekee tarkkoja havaintoja). siellä se sitten konsertoi mun protestoimisesta huolimatta, elikkäs toinen uneton yö takana. toivottavasti britannian eläintensuojeluviranomaiset eivät ole kovin nuukia tai pöllöt rauhoitettuja, sillä endcliffe on liian pieni paikka meille molemmille: joko se lähtee tai minä. onneksi ongelma on yhteinen; järjestimme kämppisten kanssa kivienkeruu-talkoot, jotka kirvoittivat lievästi huvittuneita katseita ohikulkijoissa. nyt pelataan kovilla panoksilla, ihminen vastaan luonto. vain toinen voi voittaa. riemuitsimme jopa ensimmäisestä sateisesta syysmyräkästä joka yllätti tänään- se vei puusta mukanaan jonkin verran jo kellastuneita lehtiä, joten näkymä puuhun on suora ja sihtimme täten tarkempi. BRING IT ON!!!!!!
tiistai 30. syyskuuta 2008
maanantai 29. syyskuuta 2008
Eläimellistä menoa a.k.a petting zoo outside
Lähikuppilasta viime yönä puolenyön aikaan kiltisti palattuani nautiskelin hiljaisesta,tyhjästä asunnosta (kämppiksethän olivat tavoilleen uskollisina ulkona pilkkuun asti) ja menin nukkumaan. ah kunnon yöunet luvassa niin varmasti jaksaa herätä puol seiskalta. menin nukkumaan ja siinä juuri ja juuri unten rajamailla ennen nukahtamista kuului pimeässä huoneessa korvan juuressa jotain, mikä melkein aiheutti kokovartalolihasrelaksaation. sain aivan jumalattoman sätkyn ja pomppasin sydän adrenaalinista kouristellen (ts. aivan paskajäykkänä) ylös sängystä suoraan lattialle. kännykän valossa syyllinen sitten selvisi- se siitä ihanan leppoisasta ja rauhallisesta puistomaisemasta ikkunan ulkopuolella, ei jumankauta siinä isossa puussa ikkunan edessä nököttää massiivinen pöllö. tai huuhkaja. ääni oli itsepintaisen hermoja raastavaa ulvomista eikä auttanut vaikka viskoin tirppaa roskilla,huidoin henkarilla tai karjuin kahta kauheammin takaisin. perhanan kiilusilmä luukutti omaa rakasta raakuntaansa 2h putkeen ja korvatulpat jäi siinä matsissa kirkkaasti häviölle. otettiin siinä sitten tuijotusmatsia pari tuntia (minä verestävin silmin, näemmä pöllöt ei sitten räpyttele) kunnes simahdin jossain vaiheessa epämääräiseen asentoon. aamulla huusi hartiat hoosiannaa marimekkolaukun (sisältäen 2 kolmen kilon jättiopusta) painon alla. Aamupalaksi ihka ensimmäinen sandwich, ham and cheese, ja ribena-mustaherukkamehua niin johan tuli parempi mieli. toivottavasti elukka ei kiintynyt meikäläiseen liikaa yhdessä viettämistämme herkistä hetkistä huolimatta, eikä jää vierailemaan kovin moneksi yöksi. kotijoukoille tiedoksi: ilmakivääri on tässä tapauksessa seuraavana postituslistalla.
Ensimmäinen virallinen koulupäivä. väsynyt mutta kuitenkin. freshers week on ohi ja on aika siirtyä ah ihanaan arkeen, jota tässä on kaivattu. kielitaito on päässyt jyväskylän vuoden aikana lopahtamaan jopa siitä heikosta mikä se oli lukion lopussa, joten aika pelonsekaisin tuntein suuntasin ekoille luennoille. tiedostan täysin että syy miksi olen täällä on se, että musta löytyy potentiaalia, jota jalostamalla voi päästä tuloksiin, mutta että alkupää eli eka vuosi tulee olemaan ruoskan kanssa heilumista aika pitkälti jos menaa pysyä messissä. täällä on hyvä ettei mikään hävetä ja että osaa itsensä nolaamisen jalon taidon. arts tower pursui ihmisiä samoin kuin koko yliopistoalue; aivan kuin kivi olis vierähtäny sydämeltä kun näki kaikki muut vanhemmat opiskelijat jotka liittyivät tänään ralliin mukaan. ensimmäinen viikkohan vietettiin muiden 18 v freshersien kanssa, joten keskusteleminen oman ikäisen ja -kaltaisen sakin kanssa oli kovin mieltä ylentävää. vasta tänään sitä taisi tajuta kuinka paljon 25,000 ihmistä ängettynä yhdelle kampusalueelle on. oma tutkintokaan ei tunnu enää yhtä ylivoimaisen haastavalta kun konkreettisesti otti kirjat esille, viritti pinnan pitkäksi ja alkoi päntätä. aamu alkoi iloisesti pulisten espanjan merkeissä, dr anthony trippetin johdolla veivattiin terveydyksiä ja vessapyyntöjä ja tunsin jopa ylemmyydentuntoista riemua, kun ryhmämme opetteli lausumaan sana regular. muiden ärräkoululaisten säälittävien pärskähdysten joukossa komeasti pärisevä suomalainen ärrä sai huomiota osakseen. sitten olikin aika palauttaa ittensä maan pinnalle ja sitäkin kenties alemmas- ranskan luennolla sitä saikin taitavin sanakääntein ranskaksi selitellä miksi oma puhe ei luista läheskään yhtä hyvin kuin muulla ryhmällä. mutta toisaalta ymmärrän yhtä hyvin kuin muutkin ja aksenttikin on kohdallaan, sanastoa ja eritoten KOKEMUSTA ja lisää kokemusta vaan niin hyvä tulee:) ja 3 min puheenvuoron edestä asiasisältöä omasta itsestäkin löytyi joten positiivisesti yllätyin omasta taidottomuudesta ( siis että se ei ollutkaan aivan murska-arvioluokkaa). dr sophie watt on natiivi kielenpuhuja joten so far so good. ryhmässä on 11v manchesterissa asunut suomalainen tyttö, marleena, joten voi vertailla tuleeko puheeseen skandinaavista aksenttia. hollannin professori henriette louwerse on aivan omaa luokkaansa, räiskyvä ja inspiroiva persoona. ei edes teksboekin ja werkboekin järkyttävä hinta haitannut menoa.
laskeskeltiin että aika kortille jää sosiaaliseen elämään ja harrasteisiin jäävä aika - luet koko ajan väh. 4 erikielistä kirjaa kerrallaan, kahlaat sanakirjoja ja väännät muutaman esseen viikossa, teet tehtäviä ja yrität rampata ulkomaankielisiä leffoja sun muita vastaamassa..... aktiviteettia riittää. onneksi on sentään motivoivaa sellaista. nyt käyn käsiksi kiehtovaan kysymykseen, josta pitäis viikon loppuun mennessä loihtia muutama sivu asiallista tekstiä: Pourquoi j'ai choisi d'étudier à Sheffield? (miksi olen valinnut opiskella sheffieldissä). paluu alkulähteille siis.
Ensimmäinen virallinen koulupäivä. väsynyt mutta kuitenkin. freshers week on ohi ja on aika siirtyä ah ihanaan arkeen, jota tässä on kaivattu. kielitaito on päässyt jyväskylän vuoden aikana lopahtamaan jopa siitä heikosta mikä se oli lukion lopussa, joten aika pelonsekaisin tuntein suuntasin ekoille luennoille. tiedostan täysin että syy miksi olen täällä on se, että musta löytyy potentiaalia, jota jalostamalla voi päästä tuloksiin, mutta että alkupää eli eka vuosi tulee olemaan ruoskan kanssa heilumista aika pitkälti jos menaa pysyä messissä. täällä on hyvä ettei mikään hävetä ja että osaa itsensä nolaamisen jalon taidon. arts tower pursui ihmisiä samoin kuin koko yliopistoalue; aivan kuin kivi olis vierähtäny sydämeltä kun näki kaikki muut vanhemmat opiskelijat jotka liittyivät tänään ralliin mukaan. ensimmäinen viikkohan vietettiin muiden 18 v freshersien kanssa, joten keskusteleminen oman ikäisen ja -kaltaisen sakin kanssa oli kovin mieltä ylentävää. vasta tänään sitä taisi tajuta kuinka paljon 25,000 ihmistä ängettynä yhdelle kampusalueelle on. oma tutkintokaan ei tunnu enää yhtä ylivoimaisen haastavalta kun konkreettisesti otti kirjat esille, viritti pinnan pitkäksi ja alkoi päntätä. aamu alkoi iloisesti pulisten espanjan merkeissä, dr anthony trippetin johdolla veivattiin terveydyksiä ja vessapyyntöjä ja tunsin jopa ylemmyydentuntoista riemua, kun ryhmämme opetteli lausumaan sana regular. muiden ärräkoululaisten säälittävien pärskähdysten joukossa komeasti pärisevä suomalainen ärrä sai huomiota osakseen. sitten olikin aika palauttaa ittensä maan pinnalle ja sitäkin kenties alemmas- ranskan luennolla sitä saikin taitavin sanakääntein ranskaksi selitellä miksi oma puhe ei luista läheskään yhtä hyvin kuin muulla ryhmällä. mutta toisaalta ymmärrän yhtä hyvin kuin muutkin ja aksenttikin on kohdallaan, sanastoa ja eritoten KOKEMUSTA ja lisää kokemusta vaan niin hyvä tulee:) ja 3 min puheenvuoron edestä asiasisältöä omasta itsestäkin löytyi joten positiivisesti yllätyin omasta taidottomuudesta ( siis että se ei ollutkaan aivan murska-arvioluokkaa). dr sophie watt on natiivi kielenpuhuja joten so far so good. ryhmässä on 11v manchesterissa asunut suomalainen tyttö, marleena, joten voi vertailla tuleeko puheeseen skandinaavista aksenttia. hollannin professori henriette louwerse on aivan omaa luokkaansa, räiskyvä ja inspiroiva persoona. ei edes teksboekin ja werkboekin järkyttävä hinta haitannut menoa.
laskeskeltiin että aika kortille jää sosiaaliseen elämään ja harrasteisiin jäävä aika - luet koko ajan väh. 4 erikielistä kirjaa kerrallaan, kahlaat sanakirjoja ja väännät muutaman esseen viikossa, teet tehtäviä ja yrität rampata ulkomaankielisiä leffoja sun muita vastaamassa..... aktiviteettia riittää. onneksi on sentään motivoivaa sellaista. nyt käyn käsiksi kiehtovaan kysymykseen, josta pitäis viikon loppuun mennessä loihtia muutama sivu asiallista tekstiä: Pourquoi j'ai choisi d'étudier à Sheffield? (miksi olen valinnut opiskella sheffieldissä). paluu alkulähteille siis.
lauantai 27. syyskuuta 2008
ai niin, ja teille suomen pimeydessä masenteleville: edelleenkin liki 20 astetta lämmintä ja aurinko helottaa täyslaidalliselta :D viikko britanniassa ja sateenvarjo lojuu yhä matkalaukun pohjalla. eipä ole ollu rukka-sadetakille tai hai-saappaille paljoa käyttöä.... full-blown summer! kyllä kelpaa tepastella hihattomalla ympäriinsä.
Pitää hoppukiireellä mennä alakertaan haastelemaan ruotsia norjalaisten kanssa ( täydellinen yhteisymmärrys vallitsee vaikka molemmat osapuolet puhuu toisilleen eri kieltä) mutta tähän väliin täytyy todeta että tänään tapahtui ensimmäinen lopullinen brittiläistymisen heureka-elämys ja valaistumisen fraktaalikokemus. päätin metsästää käsiini aloituskirjapaketin joka on suositeltava - eli toisin sanoen äärimmäisen pakollinen suomeksi käännettynä- hankittavaksi ja suuntasin noin 3km kotoa sijaitsevalle west streetin ostosalueelle jossa mappin streetillä sijaitsee Unin virallinen kirjakauppa. Tietysti au pied alias apostolin kyydillä kuten kunnon pihtaaja travelleri konsanaan. havaitsin kasan kertyvän ja kertyvän ja kohta löysin itseni vinguttamassa mastercardia 270 eurolla, ja tässä siis oli vain kaikkein vitaaleimmat tosiystävät joiden kanssa tulkkiopiskelija tulee viettämään seuraavat 4 vuotta äärimmäisen intensiivisesti. paketti sisälsi mm. rousseaun teoksen joten ei mitään ihan kevyttä iltalukemista tule olemaan, saa tentata näytelmätekstiä ihan tosissaan ennen pitkää. raahatessani kirjalaatikoita ylämäkeen kädet rakoilla...
...tähän väliin pieni notion: sheffield on siis mäkeä mäen perään, joko ylös tai alas muttei tasaisesta toivoakaan ja jyväskyläläiset tiedoksi harju ei tälle hillhellille vedä mitään vertoja. pyöräilystä on turha uneksia varsinkin kun näitä jalkakäytäviä pitkin ei kykene lykkimään leveyssuunnassa edes standardikokoisia emmaljungan lastenvaunuja. liikenteestä puhumattakaan, täällä termi mäkilähtö saa uusia ulottuvuuksia ...
...takaisin endcliffeen ajattelin tulevaa pyykkivuorta ja yhtäkkiä täysin spontaanisti kävelin lähimmän pubin ovesta sisään. vietin lupsakat kaksi tuntia the cavendish nimisessä pubissa katsomassa evertonin ja liverpoolin jalkapallomatsia naukkaillen smirnovia siinä sivussa. keskellä lauantai-iltapäivää siis virkistystä pubissa:) tästä voi vain päätellä että jossain syvällä alitajuisesti alan omaksumaan brittiläistä elämäntapaa - en ole ennen kyllä viihtynyt jalkapallon ääressä enkä varsinkaan tissutellut keskellä päivää. oh dear .
löysin tänään muutamia semi-siedettäviä ruoka-aineita kuten valmissalaattisekoituksia sekä normijauhelihaa tuosta lähikaupasta. mukaan lähti myös jugurttia sekä tummaa pastaa nuudelien kera. eikä maidonkaan kanssa ole ollut ongelmia, ei ole tarvinnut elää ees laktaasipillerien varassa. eli toisin sanoen ei tuo ruokakulttuuri täällä niin yököttävää ole kun luulisi; jos ei syö juurikaan ulkona eikä valmissäilykkeitä tai pakasteita selviää kyllä skandinaavikin paisumatta ja terveellisessä ruokavaliossa. valitettavasti walkersin salt and vinegar (suola ja viinietikka) crispsit on avan taivaallisen hyviä, se on kyllä pahe jota on vaikea välttää.
sain tänään kuulla, että meidän huojuva mutta ah niin tunnearvollinen Arts Towerimme jossa kaikki luennot pidetään poistuu joulun jälkeen käytöstä ja kielten opiskelijat siirtyvät kadun toiselle puolelle täysin uuteen Jessops- rakennukseen. saadaan vimpan päälle tilat sitten:) joku oli viimein todennut että 16-kerroksisen tornitalon hissi tosiaan on hengenvaarallinen (avohissi jossa pompitaan pieniin lokeroihin kuten tylypahkassa ikään eikä se koskaan pysähdy, pitää vain hypätä pois). jos unohdat hypätä joudut kiekkumaan vaakatasossa kun hissiputkilo vaihtaa ylä/alapäässä suuntaa ja tipt. onnea:)
viikon soundtrack on ehdottomasti paikallisten baarimikkojen kovasti suosima 80-90s kokoelma hittejä, joten ei muuta kuin jump around and 5ive.
...tähän väliin pieni notion: sheffield on siis mäkeä mäen perään, joko ylös tai alas muttei tasaisesta toivoakaan ja jyväskyläläiset tiedoksi harju ei tälle hillhellille vedä mitään vertoja. pyöräilystä on turha uneksia varsinkin kun näitä jalkakäytäviä pitkin ei kykene lykkimään leveyssuunnassa edes standardikokoisia emmaljungan lastenvaunuja. liikenteestä puhumattakaan, täällä termi mäkilähtö saa uusia ulottuvuuksia ...
...takaisin endcliffeen ajattelin tulevaa pyykkivuorta ja yhtäkkiä täysin spontaanisti kävelin lähimmän pubin ovesta sisään. vietin lupsakat kaksi tuntia the cavendish nimisessä pubissa katsomassa evertonin ja liverpoolin jalkapallomatsia naukkaillen smirnovia siinä sivussa. keskellä lauantai-iltapäivää siis virkistystä pubissa:) tästä voi vain päätellä että jossain syvällä alitajuisesti alan omaksumaan brittiläistä elämäntapaa - en ole ennen kyllä viihtynyt jalkapallon ääressä enkä varsinkaan tissutellut keskellä päivää. oh dear .
löysin tänään muutamia semi-siedettäviä ruoka-aineita kuten valmissalaattisekoituksia sekä normijauhelihaa tuosta lähikaupasta. mukaan lähti myös jugurttia sekä tummaa pastaa nuudelien kera. eikä maidonkaan kanssa ole ollut ongelmia, ei ole tarvinnut elää ees laktaasipillerien varassa. eli toisin sanoen ei tuo ruokakulttuuri täällä niin yököttävää ole kun luulisi; jos ei syö juurikaan ulkona eikä valmissäilykkeitä tai pakasteita selviää kyllä skandinaavikin paisumatta ja terveellisessä ruokavaliossa. valitettavasti walkersin salt and vinegar (suola ja viinietikka) crispsit on avan taivaallisen hyviä, se on kyllä pahe jota on vaikea välttää.
sain tänään kuulla, että meidän huojuva mutta ah niin tunnearvollinen Arts Towerimme jossa kaikki luennot pidetään poistuu joulun jälkeen käytöstä ja kielten opiskelijat siirtyvät kadun toiselle puolelle täysin uuteen Jessops- rakennukseen. saadaan vimpan päälle tilat sitten:) joku oli viimein todennut että 16-kerroksisen tornitalon hissi tosiaan on hengenvaarallinen (avohissi jossa pompitaan pieniin lokeroihin kuten tylypahkassa ikään eikä se koskaan pysähdy, pitää vain hypätä pois). jos unohdat hypätä joudut kiekkumaan vaakatasossa kun hissiputkilo vaihtaa ylä/alapäässä suuntaa ja tipt. onnea:)
viikon soundtrack on ehdottomasti paikallisten baarimikkojen kovasti suosima 80-90s kokoelma hittejä, joten ei muuta kuin jump around and 5ive.
torstai 25. syyskuuta 2008
Hahaa! virallisesti yliopisto-opiskelija ma oon. tuntikausien jonottelu ja tietokoneiden räpläys tuottivat tulosta ja nyt voi lähettää Kelaan läsnäolotodistuksen joka turvaa opintotuen saannin jatkossa. paikallinen opiskelijakortti, Ucard/NUS on saman värinen vaaleasininen komeus kuin suomalainenkin. Kävin tänään hankkimassa brittiläisen pankkitilin, johon maksu- ja automaattikortti saapuu viikon kuluttua. Ei ollut mitenkään vaikeaa,olin yllättynyt kuinka ystävällistä ja tehokasta pankissa asioiminen täällä on. Pointsit Nordeoilta ja Sampoilta menee nyt HSBC:lle. Kun kortti saapuu, on mahdollisuus hankkia sitten puhelinliittymäkin, se on joko O2, Orange ta Vodafone. Puhelinliikkeessä koin ekaa kertaa sen makua että joku yrittää nyt kovasti asiatekstiä ja minuuttihintoja viilaamalla sahata linssiin, onneks vastassa ei ole englannin vasta-alkaja niin ei ihan helpolla mennyt läpi.
Eilen illalla juhlittiin koulupuvuissa vuoden alkua @ CORPORATION, kävi ilmi että yleisin sekä yllättävää kyllä halvin juoma monissa pippaloissa on tuttu ja turvallinen jägermeister. Britit eivät tosin suostu sekoittamaan sitä mihinkään kuten Batteryyn. Alkoholiahan saa siis ostaa alkon tyyliin mistä vaan lähikaupasta ja baarissakin se on skamaisen halpaa: esimerkiksi shotti jekkua irtoaa punnalla elikkäs 1,30 eurolla. Ei ihme että juomakulttuuri kukoistaa kun 20 punnalla saa itsensä jo sairaalaan asti.
Tänään on Octagon Centre- nimisessä rakennuksessa Activities Fair eli toisin sanoen messuntyylinen tapahtuma jossa kaikki yliopiston eri kerhot ja seurat ja joukkueet esittäytyivät. Kyllähän sitä jotain pitää harrastaa jotta saa pointteja CV:hen ja tutustuu uusiin ihmisiin harrastuksen kautta. mietin kuntosalia, mutta se menee helposti yksin hikoilemiseksi eikä tulisi ehkä käytyä tarpeeksi usein (minkä vuodet elixialla ja satsilla ovat osoittaneet). Sen sijaan kaksi eri aktiviteettia saivat mut puolelleen: choir and cheerleading. Yliopiston sekaääninen (eli siis perus SATB) kamarikuoro kaipailee uusia jäseniä, laulavat mm. mozartin requiemia käsittääkseni joka on vanha tuttu lukioajoilta. pääsisi esiintymään eivätkä musiikkiharrastukset lopahtaisi tyystin. toisaalta missäs sitä harjoittelet kun ei ole pianoa mailla eikä halmeilla. toinen kiehtova ajatus on cheerleading, siis ihan urheilujoukkuekannustus-pompomtanssi-meiningillä, ei siis kilpaleadingia jonka esim. Sara Mäkäräinen hallitsee. mietin ettei paljon kliseisempää koulu-urheilulajia voi olla kuin rugby/jalkapallokentällä pomppiminen lyhyessä hamosessa. tosin tanssillista/cheerleadereihin yleensä yhistettävää timmiyttää ei kyllä ennestään löydy mutta ehkä sitä ajan myöt karttuisi. tällä ollaan kokemassa erilaisia asioita ja voisi olla virkistävää kokeilla jotain uutta. rutiinit ja joku vikottainen sitova harraste opiskelun rinnalla varmasti olisi hyvä täydennys opiskelijaelämään, ei tulisi istuttua pubeissa ehkä niin paljoa:)
tapaan tänään ensimmäistä kertaa suomalaisen opiskelijan jonka ranskalainen kämppäkaverini marie bongasi erasmusopiskelijoiden joukosta. outi on täällä vain vuoden mutta on kiintoisaa kuulla kuinka tänne on päätynyt muita:)
nyt hirveellä kiireellä laittautuun. ulos käsivarrenkoristelijan kanssa.
Eilen illalla juhlittiin koulupuvuissa vuoden alkua @ CORPORATION, kävi ilmi että yleisin sekä yllättävää kyllä halvin juoma monissa pippaloissa on tuttu ja turvallinen jägermeister. Britit eivät tosin suostu sekoittamaan sitä mihinkään kuten Batteryyn. Alkoholiahan saa siis ostaa alkon tyyliin mistä vaan lähikaupasta ja baarissakin se on skamaisen halpaa: esimerkiksi shotti jekkua irtoaa punnalla elikkäs 1,30 eurolla. Ei ihme että juomakulttuuri kukoistaa kun 20 punnalla saa itsensä jo sairaalaan asti.
Tänään on Octagon Centre- nimisessä rakennuksessa Activities Fair eli toisin sanoen messuntyylinen tapahtuma jossa kaikki yliopiston eri kerhot ja seurat ja joukkueet esittäytyivät. Kyllähän sitä jotain pitää harrastaa jotta saa pointteja CV:hen ja tutustuu uusiin ihmisiin harrastuksen kautta. mietin kuntosalia, mutta se menee helposti yksin hikoilemiseksi eikä tulisi ehkä käytyä tarpeeksi usein (minkä vuodet elixialla ja satsilla ovat osoittaneet). Sen sijaan kaksi eri aktiviteettia saivat mut puolelleen: choir and cheerleading. Yliopiston sekaääninen (eli siis perus SATB) kamarikuoro kaipailee uusia jäseniä, laulavat mm. mozartin requiemia käsittääkseni joka on vanha tuttu lukioajoilta. pääsisi esiintymään eivätkä musiikkiharrastukset lopahtaisi tyystin. toisaalta missäs sitä harjoittelet kun ei ole pianoa mailla eikä halmeilla. toinen kiehtova ajatus on cheerleading, siis ihan urheilujoukkuekannustus-pompomtanssi-meiningillä, ei siis kilpaleadingia jonka esim. Sara Mäkäräinen hallitsee. mietin ettei paljon kliseisempää koulu-urheilulajia voi olla kuin rugby/jalkapallokentällä pomppiminen lyhyessä hamosessa. tosin tanssillista/cheerleadereihin yleensä yhistettävää timmiyttää ei kyllä ennestään löydy mutta ehkä sitä ajan myöt karttuisi. tällä ollaan kokemassa erilaisia asioita ja voisi olla virkistävää kokeilla jotain uutta. rutiinit ja joku vikottainen sitova harraste opiskelun rinnalla varmasti olisi hyvä täydennys opiskelijaelämään, ei tulisi istuttua pubeissa ehkä niin paljoa:)
tapaan tänään ensimmäistä kertaa suomalaisen opiskelijan jonka ranskalainen kämppäkaverini marie bongasi erasmusopiskelijoiden joukosta. outi on täällä vain vuoden mutta on kiintoisaa kuulla kuinka tänne on päätynyt muita:)
nyt hirveellä kiireellä laittautuun. ulos käsivarrenkoristelijan kanssa.
maanantai 22. syyskuuta 2008
Red tape all over again
Eilen illalla opin mitä on yhteishenki, sillä sitä ei täällä voisi olla enempää. kova kilpailuhenki naapuriyliopisto sheffield hallamin kanssa ja kaverille kanssa-meininki joka tilanteessa todistaa, että täällä ei vain olla samassa koulussa vaan oikeasti perhettä. kaikilla on natsaavat siniset yliopistohupparit, ja niiden kantajat moikkaa iästä ja sukupuolesta huolimatta toisiaan esim. bussipysäkillä. ultimate freshers beach party meni loistavasti, tosin pääesintyjä elikkäs sash (kaikki varmaan tietää nää ysärihitit equador ja adelante) oli äärimmäisen tacky ja gunthertyylinen... Aamun valjetessa neljän jälkeen sekalainen kämppisjoukko ryömi kotiin ja kolmen ja puolen tunnin yöunien jälkeen aamu alkoi väsyneenä ja rähjäisenä. peilistä sai sitten ihmetellä isoa mustaa tekstiä vasemmassa käsivarressa: " tom's future possession,hands off" :) amazing what a set of blond hair and blue eyes can do for you.... Aamupalaksi tuhti cocktaili buranaa, kofutabuja huuhdottuna appelsiinimehulla ja sitten itse asiaan miksi täällä ollaan.
kaheksan tuntia jonottelua jonottelun perään eli rekisteröitymisprosessi on aluillaan. tehtiin enimmäisen vuoden lukujärjestykset joihin sain mukavasti mahdutettua hollannintunnit ja maaliskuulle ilmaantui jo ensimmäinen opintomatka amsterdamiin!!!! kaikki eri laitokset piti introductory meetingsit eli esittelyt ja tapasin tulevat seuraavan neljän vuoden kumppanit eli tulkkiopiskelijat. tosi mukavaa porukkaa, tyttöjä enemmän kuin poikia mutta mukavia kaikki tyyni. niiden kanssa sitten täyteltiin loputtoman kärsivällisesti paperitulvaa ( siis tosiassa sekosin laskuissa a4 numero 28 kohdalla...) päivän aikana sain aika kattavan yleiskuvan minkälaista opiskelu tulee olemaan ja haastavaahan se tulee olemaan mutta ei täällä lomalla olla. mutta käsittämättömän asiantuntevaa ja motivoivaa on tuo henkilökunta täällä.
ruokakulttuuri tyttöjen kanssa on saatu luistamaan aika okei, tehään porukalla safkaa kerran päivässä. tänään tutustuin uuteen ruokaan nimeltä pasta bake, joka unissa tehtävää pataa of some sort. (nyt muuten alkaa jo suomi takkuaa, suomeen soittaessa meni pasmat ihan sekaisin ja jo nyt huomaan korvaavani tekstissä jotain sanontoja paikallisilla ja alan ajattelee enemmän britiksi kuin suomeksi, pelottavaa) siivoomisesta tosin ei ole tietoakaan, nää kun on ekaa kertaa pois äidin helmoista ja bileet ku on keittiössä joka ilta voi kuvitella, mikä porsasatmosfääri täällä vallitsee. ei muuten yhtää fish and chipsiä, crisps-pakettia tai sandwichia oo vielä tullu syötyä, im so proud.
tässä taas tätä. nyt kahville käsivarrenkoristelija kanssa.
kaheksan tuntia jonottelua jonottelun perään eli rekisteröitymisprosessi on aluillaan. tehtiin enimmäisen vuoden lukujärjestykset joihin sain mukavasti mahdutettua hollannintunnit ja maaliskuulle ilmaantui jo ensimmäinen opintomatka amsterdamiin!!!! kaikki eri laitokset piti introductory meetingsit eli esittelyt ja tapasin tulevat seuraavan neljän vuoden kumppanit eli tulkkiopiskelijat. tosi mukavaa porukkaa, tyttöjä enemmän kuin poikia mutta mukavia kaikki tyyni. niiden kanssa sitten täyteltiin loputtoman kärsivällisesti paperitulvaa ( siis tosiassa sekosin laskuissa a4 numero 28 kohdalla...) päivän aikana sain aika kattavan yleiskuvan minkälaista opiskelu tulee olemaan ja haastavaahan se tulee olemaan mutta ei täällä lomalla olla. mutta käsittämättömän asiantuntevaa ja motivoivaa on tuo henkilökunta täällä.
ruokakulttuuri tyttöjen kanssa on saatu luistamaan aika okei, tehään porukalla safkaa kerran päivässä. tänään tutustuin uuteen ruokaan nimeltä pasta bake, joka unissa tehtävää pataa of some sort. (nyt muuten alkaa jo suomi takkuaa, suomeen soittaessa meni pasmat ihan sekaisin ja jo nyt huomaan korvaavani tekstissä jotain sanontoja paikallisilla ja alan ajattelee enemmän britiksi kuin suomeksi, pelottavaa) siivoomisesta tosin ei ole tietoakaan, nää kun on ekaa kertaa pois äidin helmoista ja bileet ku on keittiössä joka ilta voi kuvitella, mikä porsasatmosfääri täällä vallitsee. ei muuten yhtää fish and chipsiä, crisps-pakettia tai sandwichia oo vielä tullu syötyä, im so proud.
tässä taas tätä. nyt kahville käsivarrenkoristelija kanssa.
sunnuntai 21. syyskuuta 2008
Hunter gatherer instinct
Le jour numero deux commence. 20 astetta edelleen, aurinko helottaa ja lippu korkealla tangossa. Kunnon selviytyjä merkkaa reviirinsä ja omaa vahvan keräilijä-metsästäjävaiston. koska loppuosa kämppää (tosiaan, kaikkien kauhuksi meitä onkin 6 tyttöä - minä, marie,alison, sarah, charlotte, lucy-anne - mutta ylä- ja alakerta onkin poikia täynnä) nukkuu eilisen huurteisia pois alta, päätän ottaa haasteen vastaan ja vaikka tiedän etten ikimaailmassa saa tavaraa pois päältä, tiedostan myös sen, että romukasoissa elämään tottuneena pitää olla tavaraa ympärillä enemmän kuin pari muumikippoa. Joten suuntaan sheffield cityyn elikkäs keskustaan.
sen verran on tullu ympäristöä koluttua että löysin läheltä broomhillin ostosalueen,mistä löytyy esim. tärkein ruokakauppa somerfield sekä kaikkea muuta mitä voi toivoa ihan sisustusliikkeistä optikkoon, semmoi jyväskylän keskustan tasoinen/kokoinen paikka. just hyvä. students union house ja yliopiston kampus on vartin kävelyn päässä ja keskustaan siis pääsee busseilla 120 ja 40, punta nelkyt pencee laaki. pitänee ostaa kuukauden bussikortti à la 50 puntaa, tulee halvemmaksi. lontoossa matkustaneille tiedoksi että toimii samalla periaatteella kuin oyster card.
marks and spencer, tjhughes, wilkinsons ja primark ovat eritasoisia tavarataloja joista löytyy kodintarvikkeita, elektroniikkaa ja halpistekstiilejä. nämä liikkeet ja 4 tuntia ja voilà! nyt on paistinpannu, vedenkeitin alias kettle (kettle ei siis tarkoita kattilaa jonka tunnin kyselyn jälkeen tämä suomalainen oppi), lautasia+ aterimia = crockery, teatowels ja kylppäriin matto, henkareita yms. tykötarpeita. Annille tiedoksi että unensieppaaja on myös käytössä;)
nyt kun lähiympäristö ja oma tila on varusteltu viimeisen päälle, on aika siirtyä vehreämmille metsästysmaille, eli toisinsanoen illaksi on tiedossa the ultimate summer beach party for freshers. Joka ilta on vähintään 10 pelkkää freshers eli aloittavien opiskelijoiden tapahtumaa/bileitä, on kuulemma hyvä käydä niissä ennen kuin siirtyy yleisiin tapahtumiin. tosin kaikki muut ekan vuoden opiskelijat on keskimäärin 18-19 v joten hitusen old school vanhus olo iskee välillä meininkiä katellessa. kumma kyllä kaikilla nuorimmillakin on se cocktail-mekko päällä, täällä ulkona käyminen otetaan vakavammin kuin helsingissä ikään.
näihin kuviin ja tunnelmiin:)
sen verran on tullu ympäristöä koluttua että löysin läheltä broomhillin ostosalueen,mistä löytyy esim. tärkein ruokakauppa somerfield sekä kaikkea muuta mitä voi toivoa ihan sisustusliikkeistä optikkoon, semmoi jyväskylän keskustan tasoinen/kokoinen paikka. just hyvä. students union house ja yliopiston kampus on vartin kävelyn päässä ja keskustaan siis pääsee busseilla 120 ja 40, punta nelkyt pencee laaki. pitänee ostaa kuukauden bussikortti à la 50 puntaa, tulee halvemmaksi. lontoossa matkustaneille tiedoksi että toimii samalla periaatteella kuin oyster card.
marks and spencer, tjhughes, wilkinsons ja primark ovat eritasoisia tavarataloja joista löytyy kodintarvikkeita, elektroniikkaa ja halpistekstiilejä. nämä liikkeet ja 4 tuntia ja voilà! nyt on paistinpannu, vedenkeitin alias kettle (kettle ei siis tarkoita kattilaa jonka tunnin kyselyn jälkeen tämä suomalainen oppi), lautasia+ aterimia = crockery, teatowels ja kylppäriin matto, henkareita yms. tykötarpeita. Annille tiedoksi että unensieppaaja on myös käytössä;)
nyt kun lähiympäristö ja oma tila on varusteltu viimeisen päälle, on aika siirtyä vehreämmille metsästysmaille, eli toisinsanoen illaksi on tiedossa the ultimate summer beach party for freshers. Joka ilta on vähintään 10 pelkkää freshers eli aloittavien opiskelijoiden tapahtumaa/bileitä, on kuulemma hyvä käydä niissä ennen kuin siirtyy yleisiin tapahtumiin. tosin kaikki muut ekan vuoden opiskelijat on keskimäärin 18-19 v joten hitusen old school vanhus olo iskee välillä meininkiä katellessa. kumma kyllä kaikilla nuorimmillakin on se cocktail-mekko päällä, täällä ulkona käyminen otetaan vakavammin kuin helsingissä ikään.
näihin kuviin ja tunnelmiin:)
lauantai 20. syyskuuta 2008
just for the record- voin todeta että näin vähällä tavara/astiamäärällä eläminen alkaa tunti numero seitsemän kohdalla jo ahdistaa... ihmiset purkaa asunnoittain roinaa ympärillä joten alkaa tulla hitusen sisustuksellinen kriisi:D saatiin tuossa tietää että meidän alakerta on kokonaan poikia täynnä. mielenkiintoista.
Päivä nro 1
Jep, täällä ollaan. Ei kannata odottaa millään tavalla kieliopillista tai jäsenneltyä matkapäiväkirjaa, tajunnanvirtatekniikka on hyväksi havaittu... näitä on sitten joskus vuosien päästä hauska lukea.
Fiilikset on mahtavat, ei oikein osaa tiivistää pähkinänkuoreen vajaan vuorokauden sisällä tapahtunutta informaatio/emootiomylläkkää, yritetään:) tavaraahan nyt sitten oli 15 kg ylipainoa, mutta kiltti virkailija kuunteli epätoivoista vuodatustani viiden vuoden tavaramäärästä ja laskutti lopulta vain 80e ylimääräistä. laskeskelin kantavani noin 60 prosenttia omasta elopainosta ja hartiat ja lihakset huuti hoosiannaa Manchesteriin saavuttaessa. matka meni oikein mainiosti, Finski tarjoili hyvää ruokaa eikä mitään jäänyt matkan varrelle, juna löytyi kätevästi lentokentän yhteydestä ja hotelli Sheffieldissä oli luksusta- kylpyamme ja taksitolppa oven edessä on kaikki mitä suomalaisia kirosanoja jatkuvasti käyttämään joutunut reissaaja voi toivoa. Tosiaan täällähän on 20 astetta lämmintä tällä hetkellä, ihan topissa tuli raijattua tavaroita, suomalaisena mulla oli kumpparit ja villapaitaa toisen perään päällä tullessa ja sheffieldiin asti hikoilin kuin sika kun mitään laukkuja ei viittiny alkaa availeen että saisi jotain edes pois päältä. kesä:) se joka sanoi brittisään olevan surkea, OLI VÄÄRÄSSÄ. täällä on parempi kesä kuin suomessa:)
Tänään aamulla alkoi sitten perus survival-meiningillä sopeutuminen uuteen ympäristöön suoraan ilman puudutuksia: suoraan avaimia hakemaan yliopiston asuinkampusalueelle. helsingin keskustan kokonen kylä opiskelijakerrostaloja törkeen vehreällä ja puistikkoisella alueella oli eristetty joka suunnasta barrikadeilla, joka puolella risteilee sata pinkkipaitaista avustaja ja help-henkilöä. 25000 ihmistä perheineen, autoineen, lemmikeineen ja karavaaneineen velloo ympärillä ja koko härdelli on mittasuhteessaan ihan käsittämätön-täällä tää on se hetki kun lapset muuttaa kotoa ja kaikki vuosien aikana sitä varten hankittu roju muutetaan pieneen solukämppään. tervetullut olo tulee pakostakin kun kaikki hälisevät tervetulotoivotuksia ympärillä ja tarjoutuvat auttamaan kaikessa mahdollisessa.brittiläinen kohteliaisuus on ihanaa! ensin kunnon selviytyjä etsi asunnon (punaiset seinät, oma kylppäri jee ja hyvä vuode), sitten ruokaa (intialainen vanha setä pyörittää lähikauppaa tossa kilometrin päässä ja onnistuin paikallistamaan sen siksak menetelmällä) ja viimeiseksi teki tulen (netti toimii loistavasti). kämppistenkin suhteen kävi tuuri, tosin kaikki eivät ole saapuneet vielä. pari brittityttöä (charlotte ja sarah) jotka vaikuttaa ihan ookoolta ja tattaraa! yksi ranskalainen tyttö joka lupasi prepata mun ranskaa. oli mielenkiintoista keskustella sen vanhempien kanssa kun melkein tajusi ehkä jotain. meitä on kuus yhteensä ja kovasti tässä odotellaan niitä loppuja kahta joiden siis pitäis kaiken järjen mukaan olla miehiä. tuntuu että olis saanu väärän asunnon kun tää on aika hulppea jopa mutta en valita.
tekeminen ei tällä pääse loppumaan kesken, joka hetkelle ja sormelle olis jotain aktiviteettia wakeboardingista teen maisteluun ja pop tarts-bileisiin. jos jaksaa olla aktiivinen niin varmasti löytää oman paikkansa satojen kansallisuuksien ja kielien sekamylläkässä. täytyy sanoa että hetki hetkeltä tuntuu enemmän kuin oikealta ratkaiulta tulla tänne, ei kyllä mikään ikinä voi tarjota samanlaisia kokemuksia. mutt katotaan mikä on ääni kellossa kun maanantaina käynnistyy ainevalinta ja ryhmiin tutustumisrumba. thumbs up! tähän mennessä ei oo ollu enkun kanssa ongelmia ja kaikki sujunu luistaen. vila la vida!
Fiilikset on mahtavat, ei oikein osaa tiivistää pähkinänkuoreen vajaan vuorokauden sisällä tapahtunutta informaatio/emootiomylläkkää, yritetään:) tavaraahan nyt sitten oli 15 kg ylipainoa, mutta kiltti virkailija kuunteli epätoivoista vuodatustani viiden vuoden tavaramäärästä ja laskutti lopulta vain 80e ylimääräistä. laskeskelin kantavani noin 60 prosenttia omasta elopainosta ja hartiat ja lihakset huuti hoosiannaa Manchesteriin saavuttaessa. matka meni oikein mainiosti, Finski tarjoili hyvää ruokaa eikä mitään jäänyt matkan varrelle, juna löytyi kätevästi lentokentän yhteydestä ja hotelli Sheffieldissä oli luksusta- kylpyamme ja taksitolppa oven edessä on kaikki mitä suomalaisia kirosanoja jatkuvasti käyttämään joutunut reissaaja voi toivoa. Tosiaan täällähän on 20 astetta lämmintä tällä hetkellä, ihan topissa tuli raijattua tavaroita, suomalaisena mulla oli kumpparit ja villapaitaa toisen perään päällä tullessa ja sheffieldiin asti hikoilin kuin sika kun mitään laukkuja ei viittiny alkaa availeen että saisi jotain edes pois päältä. kesä:) se joka sanoi brittisään olevan surkea, OLI VÄÄRÄSSÄ. täällä on parempi kesä kuin suomessa:)
Tänään aamulla alkoi sitten perus survival-meiningillä sopeutuminen uuteen ympäristöön suoraan ilman puudutuksia: suoraan avaimia hakemaan yliopiston asuinkampusalueelle. helsingin keskustan kokonen kylä opiskelijakerrostaloja törkeen vehreällä ja puistikkoisella alueella oli eristetty joka suunnasta barrikadeilla, joka puolella risteilee sata pinkkipaitaista avustaja ja help-henkilöä. 25000 ihmistä perheineen, autoineen, lemmikeineen ja karavaaneineen velloo ympärillä ja koko härdelli on mittasuhteessaan ihan käsittämätön-täällä tää on se hetki kun lapset muuttaa kotoa ja kaikki vuosien aikana sitä varten hankittu roju muutetaan pieneen solukämppään. tervetullut olo tulee pakostakin kun kaikki hälisevät tervetulotoivotuksia ympärillä ja tarjoutuvat auttamaan kaikessa mahdollisessa.brittiläinen kohteliaisuus on ihanaa! ensin kunnon selviytyjä etsi asunnon (punaiset seinät, oma kylppäri jee ja hyvä vuode), sitten ruokaa (intialainen vanha setä pyörittää lähikauppaa tossa kilometrin päässä ja onnistuin paikallistamaan sen siksak menetelmällä) ja viimeiseksi teki tulen (netti toimii loistavasti). kämppistenkin suhteen kävi tuuri, tosin kaikki eivät ole saapuneet vielä. pari brittityttöä (charlotte ja sarah) jotka vaikuttaa ihan ookoolta ja tattaraa! yksi ranskalainen tyttö joka lupasi prepata mun ranskaa. oli mielenkiintoista keskustella sen vanhempien kanssa kun melkein tajusi ehkä jotain. meitä on kuus yhteensä ja kovasti tässä odotellaan niitä loppuja kahta joiden siis pitäis kaiken järjen mukaan olla miehiä. tuntuu että olis saanu väärän asunnon kun tää on aika hulppea jopa mutta en valita.
tekeminen ei tällä pääse loppumaan kesken, joka hetkelle ja sormelle olis jotain aktiviteettia wakeboardingista teen maisteluun ja pop tarts-bileisiin. jos jaksaa olla aktiivinen niin varmasti löytää oman paikkansa satojen kansallisuuksien ja kielien sekamylläkässä. täytyy sanoa että hetki hetkeltä tuntuu enemmän kuin oikealta ratkaiulta tulla tänne, ei kyllä mikään ikinä voi tarjota samanlaisia kokemuksia. mutt katotaan mikä on ääni kellossa kun maanantaina käynnistyy ainevalinta ja ryhmiin tutustumisrumba. thumbs up! tähän mennessä ei oo ollu enkun kanssa ongelmia ja kaikki sujunu luistaen. vila la vida!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
