Rajapyykki numero un...

... on saavutettu. ensimmäinen perisuomalainen ärähdys. jatkuva lääkepölly, jalkasärky ja turhautunut mieliala päällänsä mikä ei ole hyvä yhdistelmä. pääsee valitettavia lipsahduksia... :D small talkin ja jatkuvan ihastuneen ilakoinnin ja huokailun (jota täällä myös hämärästi kommunikoinniksi kutsutaan) takaa alkaa paljastua oikea suomalainen luonne. kulisseja ei voi pitää yllä ikuisesti. päästelin siis tänään vahingossa jalasta johtuvia negatiivisia höyryjä ja kohdekin oli todella fiksusti valittu. menin sitten ärähtelemään opettajalle.

meidän toinen espanjan professori on hyvin perinpohjainen, hidasliikkeinen ja disorientoitunut päälle viiskymppinen herrasmies. kroonisesti myöhässä, yhden sivun kääntäminen kestää vartin ja puolet ajasta hän miettii mitäköhän tänään tunnilla tehtäisiin. mikä siis olisi varmaan pitänyt hänen miettiä ennen tunnin alkua. joka tänään muuten alkoi vartin myöhässä kun herra isoherra ei jaksanu köpötellä nopeampaa rakennuksesta toiseen. uuden kielen oppiminen on haaste eikä siinä epätehokas opettaja ole muu kuin hidaste. tästä lystistä mielestäni maksetaan aika hitosti ja herra isoherra on persoonana tarpeeksi rassaava ilman tämän aamuista ilmoitusta - rentoutukaa te oppilaat sillä välin kun hän ensi töikseen tunnin aluksi lähtee hakemaan kahvia kanttiinista kun jäi tuo aamukahvee väliin.

next thing you know, mitäs sitten lipsahtikaan: " are you bloody kiddin me?" totean minä töykeimmällä mahdollisella äänensävyllä. ei hyvä. ei ollenkaan hyvä. herra ei sitten hakenut kahvia:D kauhea paha minä. mutta meni viesti perille. anna 1- anthony trippett 0.

Linimenttiä ligamenttiin

Visiitti hallamshire hospitaliin selvitti mystisen jalkasäryn syyn. pikainen kuvaus kertoi jalan sivussa olevan ligamentin eli jonkinsortin miniatyyri nivelsiteen napsahtaneen. ei se poikki ole, jotain revähtäneen ja vääntyneen väliltä. kuulemma 6 vko ennenkuin on taas normaalissa kunnossa. mutta kyllä pitäisi pienellä lääkityksellä kyetä boxaamaan aikaisemminkin ja kävellä pitää hampaita kiristellen ligamentin vahvistamiseksi. joopa joo. minä, maailman tervein ihminen, ei ikinä ees flunssaa ja nyt kuukauden sisään yksi rokote, korvatulehdus ja nyt jalka. hyvin menee:) ei pitäisi yrittää näemmä urheilla niin ahkerasti, tulee kropan heikot kohdat esille. lääkkeet sun muut on täällä muuten hyvin kalliita - apteekki nieli omaisuuksia setistä, joka sisälsi kylmä/kuumageeliä, ibuprofeiinia, tukisiteitä ja kiinniteteippiä. muuten, hassua miten johonkin aktiviteettiin voi addiktoitua niin nopeasti - oli surumielisen ontto olo eilen illalla kun ei päässy muay thai treeneihin... pitää yrittää josko huomenna pääsisi ainakin katsomaan ettei kovasti jäis jälkeen muista (liityin yliopiston joukkueeseen jostain päähänpistosta johtuen, olisko ollu ne sunnuntain miesjäsenet jotka oli samoissa treeneissä missä jalka meni muusiksi... captain mike oli sitä mieltä että kärryiltä tippuu äkkiä jos ei edes seuraa vierestä). mutta aina myös jotain hyvää: antibioottikuuri loppuu huomenna:) ja toissapäivänä oli britteihin rantautumisen kuukausipäivä, jei! lievistä vastoinkäymisistä huolimatta eka kuukausi ohi, takana ja selvitty. jopa melkein kunnialla. juhlistin tapahtumaa matrix-dvd boxilla, jota olen kaksi kolmasosaa jo tuhonnut.

koulussa menee jos ei loistavasti mutta kuitenkin hyvin, ranskan kanssa itsevarmuus kiipii pikkuhiljaa taitojen karttuessa (en vertaile ehen mutta peittosin naapurihuoneen charlotten ranskan aineen arvosanassa mikä on omiaan nostattamaan mielialaa). parin viikon kuluttua, 10-16.11 on reading week eli ei ole varsinaista koulua vaan urakkameiningillä väännetään kirjallisia töitä kotona. suurin osa opiskelijoista lähtee kotiin, joten luvassa on toivottavasti pieni breikki jatkuvasti riekkumisesta myös. eipä ole viime aikoina ulkona käytyä, jotenkin ei jaksa kiinnostaa pubeissa roikkuminen. yliopiston hollannin laitos täyttää kunnianarvoisat 60 vuotta ja 1.11 meillä on juhlagaala - pitkän ja mahtipontisen kaavan mukaan iltapukuja, illallisia, puheita ja tanssia:)

eli jalkaa (ja siitä seurannutta finanssikriisiä tykötarpeineen ja bussilippuineen koulumatkoja varten) lukuunottamatta kaikki rullaa vallan mainiosti:) varsinkin kun koulukirjaostoksilla ansaituilla pisteillä sai ostettua paljon hyviä pokkareita kirjakaupasta. tv on korvautunut kehittävämmällä aktiviteetilla, en muista ikinä lukeneeni näin paljoa. britit maittaa yhä, mikä on kai hyvä perusedellytys:)

Kaiken kaikkiaan lokoisa viikonloppu. Sain koulutöitä tehtyä, kävin shoppailemassa kirjoja ja adidaksen huppareita meadowhallissa ja kävin elokuvissa katsomassa iron manin. sunnuntaina vedettiin rentouttavat 4 h yliopiston thaiboxing-joukkueen kanssa treeniä ja opin kivoja uusia tekniikoita millä rusentaa jonkun rintalasta. sain ekat ranskanesseet takaisin ok arvosanoin, olen saanut vihdoin yhdistettyä ranskankielisen harry potter-sanaston suomalaiseen (esim. poudlard=tylypahka) ja kämppiksetkin ovat hitusen rauhoittuneet parin äärimmäsen suomalaisen avautumisen jälkeen.

Tänä aamuna olikin sitte vähemmän relaksoitunut olo. olen onnistunut runnomaan vasemman nilkkani ehkä tekemällä jonkin liikkeen väärin tai ylirasittamalla liikuntaan tottumatonta niveltä liikaa - tiedä häntä kumpi, mutta käveleminen tuottaa ongelmia tällä hetkellä, ts. painon hilaaminen vasemmalle jalalle ei onnaa. ilman tuskaa siis. tänään olis treeni illalla, saa nähdä mitä ketara sanoo tukisiteissä olon ja kylmä/kuumageeleillä leikkimisen jälkeen, saako mentyä vai ei. onneksi me boxataan paljain jaloin, sillä turvonneen jalan sullominen kenkään oli aamulla varsin hupaisa kokemus.

ai niin. oli taas paloharjoitukset sunnuntaiaamuna klo 07.43.

Ah tätä kämppiselämän ihanuutta. jostain syystä 18 v brittien mielestä hauskin mahdollinen ajanviete yöaikaan on etsiä kuolleita puluja ja roudata niitä opiskelija-asuntomme hisseihin. sen lisäksi alakerran rakkahat naapurit päättivät rikkoa väliovemme. ja yhden ikkunan. kello on tällä hetkellä 16 ja alakerrasta raikaa jumalaton teknomusiikkimöykkä. samasta asunnosta sai häädön jo eräs jätkä viikko sitten. eikä meno ole sen fiksumpaa muuallakaan. korvatulehduksesta kärsivänä kun ei voi pitää tulppia on elämä hitusen vaikeaa. pitänee yrittää asunnonvaihdosta ensi vuodeksi, ei meinaa ihan hirveästi maita se, ettei voi olla rennosti omassa asunnossaan- täällähän yhteisen luottamuksen nimissä porukka jättää ovet aina selälleen ja ympäri vuorokauden käy jatkuva trafiikki sisään ja ulos. saa taas säkki kyytiä tänään, sen verran agressioita purettavana...

Eilen alkoi thaiboxing. aivan käsittämättömän hauskaa hommaa, en oo ikinä nauttinu rehkimisestä noin paljon. kahden tunnin treenin jälkeen oli joka ikinen vaatekappale likomärkä. alussa valittiin treenin ajaksi sparring partner eli periaatteesaa tyyppi kenen kanssa harjoitella tekniikoita (ketä siis hakata) ja sen kanssa sit väännettiin hiki hatussa potkuja, iskuja sun muita. alusta alkaen otetaan tosi läheinen/fyysinen kontakti kanssaharrastajiin sillä aivan oikeasti siis lyödään (tosin osin käytetään myös padeja eli säkkiä ja tyynyjä). vähän on kylki mustelmilla ja joa lihas tietty aivan rikki mutta en malta odottaa päästä huomenna uudestaan. 4 kertaa viikossa tuntuu liian vähältä. varsinkin kun sali on esteettisestikin viihtyisä - 35 henkilöstä 4 naisia ja ne loput olikin sitten äärimmäisen katseltavan arvoisia. lappaessani rayta vatsaan tuntui kuin olisi tiiliseinään iskenyt, oli sen verran timmissä kunnossa herran masu.... ;)

nyt yritän epätoivoisesti viritellä espanjan lippua jonkinlaiseksi mekko/tooga-häkkyräksi päälle, tänään on espanjan opiskelijoiden eka rieha -pub crawl siis. antibiootit edelleen päällänsä että kuiva ilta tiedossa mutta minkäs teet. täällä opiskelijat oikeasti panostavat tohon ulkoiluun kunnolla: jos teema on värikoodeittain kuten meillä tänään punakeltainen niin joka iikalla ei taatusti kenkiä myöten ole mitään muuta väriä päällä.

eräs mielenkiintoinen yliopiston parin viikon päästä järkkäämä tapahtuma on speed dating. kämppikset saivat mut jallitettua mukaansa -25 kertaa 3 min deittejä jonossa vaan koko ilta. :D:D läppä. ikävä kyllä lupauduin hommaan mukaan. jotenkin luulis täällä pariutumisen olevan kovinkin helppoa, torstainakin on traffic light bileet (pukeudu punaiseen keltaiseen tai vihreään sen mukaan oletko varattu vai et).

huomenna saapuu mun kämppiksen marien vanhemmat ranskasta ja rakkaat ranskankieliset harry potterini jotka ne kiikuttaa mulle saapuvat. toivottavasti aalto maljakko kelpaa lahjukseksi heille :) miksi tehdä kielen opiskelusta liian vakavaa?

Kaksi sisällä sipsipussien kanssa vietettyä päivää yhdistettynä äärirajoille vietyyn kärsivällisyyteen. 2 vrk = 1 essee. ensimmäinen hermoja raastava ranskanaine tehty. oli muuten aivan käsittämättömän korkea kynnys alkaa vääntämään kirjallisia suorituksia vuoden pizzanpaiston jälkeen. älkää hyvät ihmiset pitäkö välivuosia. aivot kuolee. ei kiva. onneks on rakkaat ranskalaiset jotka kovin ystävällisesti korjasi tuntikaupalla kaikkia lukuisa kapula-ilmaisuja ja erheitä tekstissä. yleisin virheen syy: ei vaan kuulosta luontevalta ranskalaiselta. yllätys. mutta se on valmis.

Loogista. aivan loogista. kaikki tietää Bootsin, eli siis brittiläisen kosmetiikka/toiletries/lääkkeet- ketjun. noh, boots toimittaa täällä myös apteekin virkaa, kun varsinaisia apteekkeja on itse asiassa aika harvassa. en ole toistaiseksi paikallistanut yhtäkään, ellei brittiläinen apteekki ole sitten jokin myyttinen taruhahmo. kuitenkin, täällä näemmä tykätään niputtaa eri palvelut saman katon alle: reseptithän äärimmäisen loogisesti kuuluu lunastaa samalta tiskiltä, jonne jätetään valokuvat kehitettäviksi - sillä järkevästi valokuvien kehitys kuuluu samaan sarjaan kosmetiikka yms. tavara kanssa. on aivan oma vika jos tätä ei heti tajua; lievästi askarruttavaa oli pohtia tänään aamulla tätä pulmaa. onneksi mukava kassahenkilö pelasti pitkäksi venyneen harhailuni liikkessä: kassalla hän onnitteli mua kuuluisasta sukunimestä. Otin kohteliaasti kehut vastaan ja selitin räikkösen ja rahikaisen olevan hitusen eri asia. "samalta se joka tapauksessa kuulostaa, eikö?" "juu. kyllä.aivan näinhän se onkin."

illalla mennään katsomaan elokuvaa nimeltä in bruges. colin farrell here i come.

Niinpä niin. Näemmä suomalainen immuniteetti ei ole tottunut paikallisiin pöpöihin, sillä minä, maailman tervein ihminen, onnistuin jostain nappaamaan jumalattoman sitkeän korvatulehduksen. hyvä yrittää nukkua/keskittyä mihinkään kun oikea pään puolisko huutaa hoosiannaa. lekuri määräsi 2 viikon antibiootikuurille, aamulle pääsen siis tutustumaan paikallisten reseptien lunastamisen saloihin. 2 vko muuten alkoholi myös pannassa. this shall be interesting.

Hangon keksi

AAAA tänään on äärimmäisen hyvä päivä. Heti aamusta alkaen kaikki meni putkeen - ei sireenejä, ei vieraita lattioilla, ulkona t-paitakeli. keittelin aamupuurot ja kunnon teetä puhtaassa keittiössä - meillä käy yllätyksekseni kerran kahdessa viikossa siivooja alkaen tästä viikosta. sweet. espanjan historian luento meni loistavasti, kun politiikan opiskelija priyanka selitti ensin valaisevasti miten puoluejärjestelmät toimii. ja hollanti on muuten ehkä maailman hauskin kieli, mainitsinko jo sen? uitstekend! today nothing can dampen my spirits. ei sen jälkeen kun löysin kioskista werthers originaleja.

koko täällä oloajan eli viimeiset parisen viikkoa on jostain takaraivosta ihmeenkumman kaupalla noussut äärimmäisen fundamentalistinen patriotismi. en palaisi suomeen takaisin, ehei, en tarkoita sitä, mutta ehkä ulkomailla asujalle nousee pakostikin tarve puolustaa ja arvostaa omaa kotimaata enemmän. en yhtään ihmettelisi enää miksi jollakulla on sana Finn tatuoitu niskaan :D omasta alkuperästä kannattaa olla ylpeä, varsinkin meidän skandinaavien. taidamme unohtaa sen turhan usein haaveillessamme kaukomatkoista sun muista. moniin euroopan maihin verrattuna meillä on paljonkin aihetta kulkea pää pystyssä. siispä olinkin kovin ilahtunut kun eräs ruotsalainen toisen vuoden opiskelija kysyi, haluaisinko ruveta vastaperustetun ScanSocin (Scandinavian society eli skandinaavista alkuperää olevien/sitä fanittavien opiskelijoiden seura) uudeksi sihteeriksi. mikäs siinä, cvn täytettä kaikki tyynni. Minä, sihteeri... :D

Hapuileva harrastusten tai aktiviteettien hakeminen elämään sai myös päätöksensä tänään. yksi tunti oli peruttu ja päädyin tekemään hyppytunneilla 6km kävelylenkin, näin aurinkoisena päivänä on kiva vaan tutkiskella ja kierrellä keskustaa. ihmeellisten sattumusten kautta löysin itteni sitten Brittien kuulemma arvostetuimmalta Thaiboxing klubilta (Wicker Camp, Sheffield, UK, saa googlata jos innostaa...en vieläkään ihan käsitä miten päädyin keskelle varastohalleja tehdasalueelle nyrkkeilysäkkien keskelle, tapani mukaista ei ole eksyä vaikka olisi kuninka vieras kaupunki. kohtalon johdatusta:) ). joka tapauksessa, omistaja oli todella mukava ja kertoili toisesta suomalaisesta kieltenopiskelijatytöstä joka on hakannut klubilla säkkiä (ja kanssaharrastajia) jo 3 vuotta, siitä lähtien kun oli muuttanut tänne. keskustelun rönsyiltyä puolisen tuntia poistun paikalta plakkarissa LAHJAKORTTI - eläköön ihana brittiläinen kohteliaisuus ja luottamus ulkolaisiin - jolla saa treenata tän kuun ilmaiseksi ja kutsu tulla sunnuntaina (tänään edelleen nokka tukossa) treenaa alottelijoiden kurssille. vau. tällaista tapahtuu vain elokuvissa. en voi vastustaa kiusausta, sunnuntaina sitte lähtee ja kovaa.

kävelymatkalla takaisin poistin mukaani käytetyjen levyjen liikkeestä (josta muuten löytyy siis ihan mitä vaan, ei jotain huonoja piraatteja tai pelkkiä klassikoita kuten suomen vastaavista) matrixin soundtrackin. tänään illalla menemme charlotten ja marien kanssa elokuviin katsomaan happy go lucky-nimistä elokuvaa yliopiston leffateatteriin. ja löysin lempimuffinssimakuni: toffee ja banaani. nam.

blogin pitäminen kannattaa. en olis kuvitellu ikinä kirjoittavani tietokoneella näin nopeasti:) ´

Sarjassamme rentouttavia aamuja

Ah, vasta kymmeneen meno aamulla ja saa nukkua pitkään. ihanaa. näin ajattelin eilen illalla. yläkerrasta kuului jotain ihme mökää joten pistin tulpat korviin- vaikka nukunkin sikeästi, on parempi sulkea varmuuden vuoksi kaikki mahd äänet pois. onneksi en lukinnut ovea kuten silloin kun omat kämppikset ovat viihteellä.

oletan alitajuisesti herääväni aina herätyskelloon, mutta tänä aamuna homma menikin eri lailla: herään siihen, että joku repii peiton pois päältäni ja rempoo mua kädestä nousemaan sängystä. toisen korvatulpan ehdin pökerryksissä poistaa korvasta ja tajusin siinä hötäkässä että kyseessä on kämppikseni marie, joka kiljuu ranskaksi viens, vite! ja sitten mentiin. havaitsin siinä vaiheessa että nyt ulvoo sireeni ja kovaa, mihin en tietenkään ollut herännyt. ilman silmälaseja, kenkiä ja yöpuvussa rynnittiin loppurakennuksen mukana ulos pihalle portaita alas kompastellen ja vieläkin kummastelin että mitä ihmettä. aaa, palohälytys. räjäyttikö joku leivänpahtimen kuten pari päivää sitten naapurirakennuksessa? tässä vaiheessa havaitsen että kello on kuusi aamulla ja ryhmä setiä turvaliivit päällä seisoo arvostelemassa meidän hyvinkin realistista pelastusharjoitusta ja aikoo seisottaa meitä puoli tuntia ulkona sateessa pyjamissamme.meinasin mennä kysymään oliko yllätysharjoituksen arvosteluperiaatteena kenties asukkaiden ilmeiden hätääntyneisyyden taso vai se, kuinka monta prosenttia asukkaista sai jälkikäteen keuhkokuumeen. britit näyttävät olevan maanisia paloturvallisuuden suhteen: edes omia verhoja ei saa tuoda kun se ei ole turvallista ja näemmä sitten joka päivä on jonkin sortin evakuoitumistehtäviä. jippii.

oravat ovat jo harmaita. ei, en ole seonnut, mutta en ole ennen nähnyt harmaata oravaa. mukava päivä koulussa, ei sen kummempia. :)

Kämppiksiä on nyt tullut sen verran paneteltua että aika valaista mukavaakin puolta heissä, tai ainakin yhdessä heistä. Marie, eli ranskalainen mun ikäinen tyttö, on siis erittäin mukava tapaus ja hyvin tullaan juttuun, varsinkin kun marien vanhemmat tulevat 16.päivä käymään ja tuovat kiltisti mukanaan mulle ranskankielisen harry potterin:) saa lukea ranskaksi jotain minkä tuntee entuudestaan sen sijaan että selaisi sanakirjaa hamaan ikuisuuteen asti. mukavaa porukkaa nuo ranskalaiset, näkevät kovasti vaivaa vaikuttaakseen ystävällisiltä ja pienellä lahjomisella ehkä jopa avautuu mahdollisuuksia bordeauxn (marien kotikaupunki) vierailulle tulevaisuudessa... tätä se on se networking.

Ylämäki alamäki mikä mäki sheffield

Britanniassa ei kannata sairastua lenssuun. Täällä saa kahlata kaupan toisensa jälkeen ja hyvällä tuurilla vasta apteekista löytää oikeanlaisessa mukaanotettavassa paketissa nenäliinoja. muutoin ne kaikki on pahvisissa lootissa johon tehdään reikä päälle ja sieltä kuikitaan niitä johonkin minigrip-pussiin mukaan. tosin en tiedä onko näillä minigrippejä. muutoinkin sairastaminen on haastavaa kun kurkkupastillit eivät ole teholtaan mynthonia nähneetkään. en edes halua tietää miten asunnon lämmitys tulee toimimaan talvella kun nytkin hytisee... ja kaiken lisäksi liikkuminen minne vaan vaatii mäkien takia suurta fyysistä ponnistelua. viikonloppuna en poistunut asunnosta kertaakaan,joten saavutin hulppeita akateemisia tuloksia nyhväämällä kirjojen kanssa ja tein siinä sivussa jonkinlaisia läpimurtoja,ainakin ranskan suhteen.

Aamulla lievässä kiireessä yritin pyyhe päällä rynniä keittiöön ja ihmettelin kun ovi (työnnettävä) ei aukea. jumissa? ehei. sen blokkaa sammunut/nukkuva, täysin tuntematon ja kovin vastenmielinen mieshenkilö joka makaa oven edessä. kämppisten eilisiltaisia tuttavuuksia näemmä. jaahas, ei sitten nautita omassa keittiössä aamupalaa. raivari ja kiirellä ulos, yksinasumista konkurssinkin uhalla kaivaten. en tiedä pitäisikö alkaa varastaa kämppisten ruokaa vai piilottaa toisten tavaroita kostoksi. aamupala jäi välistä ja espanjan tunnille. heikottaa muutoinkin ja sitten kesken tunnin alkaa arts towerin fire alarm huutaa, eli eikun sadat ihmiset velloo ulos kapeita portaita hytisemään ulos odottamaan harjoituksen loppumista. kipeänä kiivetään sitte takaisin kymmenenteen kerrokseen ja henki loppuu. uusi luentosarja hollannin kulttuurista ja historiasta alkoi heti perään ja lopuksi ranskan puhumistunti eli oral lesson, joka onnistui osaltani yli omien odotusten joten koin ansaitsevani palkinnon. shoppaamaan opintotuen varassa:) mukaan tarttui törkeän halpoja alennuslevyjä ja koulua varten kirja the unDucthables - mitä oikeasti hollantilaiset on. olin bourgeouise ja söin wagamama-nuudeliravintolassa, yam. kaupunki oli kaunis ja aurinkoinen ja vilisevä tänään, ehkä täällä voisi olla koti pidemmänkin aikaa kuin vain sen muutaman vuoden.

Sekalaista:
uu, olen havainnut miksi brittiläiset inhoaa sadetta. ei ole se vesi vaan se mitä se tuo mukanaan: pienen mäyräkoiran kokoiset jättiläisetanat jotka limaisina valtaa kadut. ne kirjaimellisesti räjähtää naamalle jos niiden päälle astuu, argh. siitä on varmaan saanut alkunsa monty pythonin sketsi "silly walks" - britit väistelevät siinä oikeasti etanoita... lisää ihmeellisiä asioita: EI VIDEOVUOKRAAMOJA. niin halpaa ostaa dvdtä ja muuta elektroniikkaa. television puuttumiseenkin on tottunut, en ole ees osannut kaivata. laktoosi-intolerantikoille tiedoksi, täkäläinen tavallinen maito ei näemmä aiheuta ongelmia. 16 litraa ongelmitta takana.

tulipas epäselvä teksti:) pää tukossa näemmä. lopuksi vielä tulevia kivoja asioita mitä odottaa: helmikuussa kaiser chiefs keikkailee täällä. maaliskuussa budjetin salliessa Amsterdamiin opintomatkalle!!!

Aivoödeema

Onko olemassa nimeä syndroomalle, joka aiheuttaa aivoissa painetta ja räjähdyksenomaista turhautuneisuutta? Pitkäaikaisen aivojen käytön laiminlyömisen jälkeen on tosi hyvä ruveta paahtamaan vitosvaihteella opintoja, meinaa kärventyy aika kivasti aivosolut para-aikaa. menee järki!!! ei jaksa. ei niin ollenkaan.

Immuniteettikato....

....on seuralainen joka tulee rokotusten kanssa kaupanpäälle, joten vietän tämän viikonlopun näemmä nyt sitten kipeänä. nessua käteen, nappia naamaan ja hommiin siis - aamun hupaisin ja samalla oksettavin ohjelmanumero oli yrittää lausua ääneen hollannin kurkkuäänteitä ( korinan ja aku ankan sekoitus) räkimättä kaikkien läsnäolevien päälle. gavé bien...

Ohi on!

Ensimmäinen tuskastuttavaa säätöä ruokottomissa määrin sisältänyt kouluviikko on virallisesti takana ja oon saanut tuntuman siihen mitä arki seuraavat neljä vuotta tulee pitämään sisällään. Ekat luennot on kohtuu kunnialla takana ; vähän on ollut hapuilua (varsinkin travaux pratiques tunneilla jotka on siis ranskan suullisia ja kuunteluharjoituksia) mut koko ajan paranee - tänään ensimmäisellä ranskan keskiaikaisen kirjallisuuden kurssin luennolla ei ollut juuri ollenkaan juttuja mitkä olis menny ohi (eli että en olisi tajunnut niitä). mutta luento onkin englanniksi tosin. keskiaikainen teos jota koluamme luennoilla seuraavat 8 vkoa eli ranskankielinen aucassin et nicolette (kirjoitettu 1200-luvulla) aiheuttaakin sitten harmaita hiuksia ja lievää itsetuhoisuutta: käännän viittä sivua keskimäärin 2h. toivotonta. luotan kuitenkin meidän pätevien professorien sanaan ja uskon, että jossain sateenkaaren tuolla puolen tästäkin on ehkä jotain hyötyä ja että homma helpottuu aikaa myöten. espanja, kieli itse siis, ei tuota ainakaan vielä suurempaa tuskaa, sanaston pänttäämistä vaan. aivan toinen asia näin epäsivistyneelle ja lukemattomalle ihmiselle espanjan historian ja yhteiskunnan opinnot - politiikkatermejä on turha kysellä edes suomeksi saati sitten enkuksi (nyt ne sitten opitaan kahlaamalla opusta Spain 1812-2004:Modern history for modern languages). Hollannin opiskelu osoittautui käsittämättömän hauskaksi hommaksi, harmi ettei sitä voi vaihtaa pääaineeksi. Ruotsia osaavalle ei todellakaan tuota ongelmia. vikonloppuna on turha haaveilla vapaa-ajasta: meikä vääntää kolmea esseetä ja loputonta tulvaa kirjallisuutta ja käännöstehtäviä öitä myöten. täällä ei paljoa höyryjä säästellä.

Keskiviikkoiltana ajattelin kokeilla jotain aivan uutta ja vierasta ja lähteä ulos tuulettumaan: mikä muu joukkue-urheilulaji ulkomaisista oppilaitoksista tulisi mieleen kuin cheerleading. yliopistolla on seuraa ja yhteisöä joka lähtöön, ja give it a go elikkäs "kokeile jos tykkäät" - tilaisuuksia järjestetään useita päivässä. niinpä päädyin stunt-joukkueen harjoitustreeneihin. täytyy nostaa hattua saralle tässä vaiheessa - käsittämättömän rankkaa ja haastavaa hommaa, mutta hillittömän kivaa kuitenkin. tiedostan että itse joukkueeseen ei varmaan mitään osaa tai arpaa ole/mahista päästä, kun ei ole voimistelijataustaa tj. mutta saa siellä silti halutessaan käydä. viimeeksi kun yritin kärrynpyörää vuosia sitten mursin pari varvasta, eiköhän se kerro mun urheilijan lahjoista aivan tarpeeksi. mutta stunttien basic-henkilönä eli jonkinsortin nostajana tj. (sara korjaa jos sanon väärin) näemmä pärjään hyvin - mikäs siinä heittääkö ja nostaako sitä ilmaan tyttöä vai juustolaatikkoa. ilahduin havaitessani, ettei yläkropan lihakset ja voima minnekään ole kadonneet vaikka yleiskunto varmaan onkin.

eilen lähdettiin ranskalaisten tiffanyn ja marien kanssa meadowhalliin, joka on yksi euroopan suurimmista ostoskeskuksista sheffieldin laidalla. matkalla silmään osui muuten mm. outokummun varastohalleja... aivan upea mesta, kattokruunuja ja AIVAN kaikkea laidasta laitaan mitä voi vaan pyytää. kunnon mall amerikkalaiseen malliin siis. kotimaasta tuttu vero moda kirvoitti juhlamielen, sitä ei edes lontoossa taida olla. sorruin hankkimaan brittiläisen puhelimen, laitan uuden numeron josta mut saa parhaiten kiinni tulemaan jossain vaiheessa. hintataso on aika plusmiinusnolla täällä - vaatteista osa on todella paljon halvempia osa kalliimpia, meikkituotteet törkeänhintaisia mutta taloustavarat taas halpoja. onneksi opiskelija saa täällä vaatekapoista 15 prossaa alea. yleisesti hintataso on kuitenkin joku 30 prossaa kalliimpi, varsinkin mitä ruokaan ja logistiikkaan elikkäs transportaation tulee: 300g kanasuikalepaketti, marinoimaton, saattaa maksaa hyvinkin sen 6 euroa sen 3,5n sijaan ja ruoka-aineet ja tarpeet on yleensä huonolaatuisia sekä valikoimat epämonipuoliset, ainakin suomalaiseen vaativaan makuun. mutta ostostelu ja sheffieldin ympäri ajeleminen tramilla (paikallinen ratikka) oli silti kaikki tyynni rentouttavaa.

tänään olikin sitten neulatyynymäinen olo jälleen kerran: toinen nimeni olkoon piikkisika. mukavan pisteliäs piikkimaraton jonka otatin ennen muuttoa sai jatkoa tänään,kun ruiskuteltiin hepatiitti B:n toinen osa käsivarteen. jatko-osa 3 on vielä edessä 5 kk päästä. sain tietää että piikkejä tulee tulevaisuudessa eteen hulppeasti lisää - ens vuonna aletaan pumppaamaan ulkomaan vaihtovuotta varten tavaraa suoneen ja tosiaan kevättä vaten olis suositeltavaa ottaa flunssarokotekin. jee. terveydenhuolto muuten pelaa mukattomasti ja myöhästelemättä ja terveyskeskus on jopa viihtyisä,nyt meni pointsit siitä briteille. sairaaloista puheen ollen, royal hallamshire eli paikka jossa lääketieteellisen opiskelijat harjoittelee täällä, tarjoaa ulkomaisille opiskelijoille cv:n täytettä - voit koulun ohella tarjoutua vapaaehtoistöihin tulkkaamaan oman maan loukkaantuneiden turistien valituksia. ajattelin kirjoittautua suomalaisavusteiseksi tulkkiharjoittelijaksi, antaa hyvän kuvan tuleville työnantajille.

Sain tänään myös HSBC:n tiliini debit (eli maksu ja nosto) kortin sekä ihkaensimmäisen shekkivihkon. myönnän ettei ole mitään hajua kuinka vihkosta vihreitä ja keltaisia lippulappusia tulee käyttää ja hyllylle se varmaan jää, mutta silti villeissä unelmissa voi kuvitella sanovansa filmireplan "can i write you a cheque?":)

illalla sitten tuopilliselle (mun tapauksessa aplarimehua) university armsiin.