ei hyvää päivää

Sheffieldissä taas, melkein täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

Aivan uskomaton reissu, ei ole tähän astisen elämän aikana ollut koskaan noin hauskaa. not even kiddin. matkajärjestelyt olis ehkä kaivannu pientä hienosäätöä, jouduttiin aika paljon odottelemaan lauttoja, busseja sun muita mutta muutoin meni sutjakkaasti - hostellin aamupalaa myöten majoitus oli mukaisa ja keskeisellä sijainnilla keskustassa voldenparkin reunalla, oli helppo lähteä vaeltamaan siitä eteenpäin. amsterdamin keskusta-alue on loppujen lopuksi käveltävän kokoinen (tein rundin koko tsydeemin ympäri kerran) ja looginen koska kanaalit rytmittää katuja ja kortteleita. kaunis, jumalattoman kaunis. ja puhdas. sanoisin että edes pariisi ja lontoo eivät vedä vertoja. mitä nyt pilven katku leijuu alati taustalla ja jos vietät turhan paljon aikaa tietyssä kaupunginosassa alkaa vaatekerrasto ja hiukset löyhkäämään aika rankasti. odotin että alakulttuuri näkyis enemmän katukuvassa mutta ei tainnut yhtään nistiä juoksennella vastaan.

ohjelma oli kuten voi odottaa, käytiin kanaaliristeilyllä ja perusmuseoissa ja ravintoloissa kulttuurisoimassa. vapaa-aika meni rattoisasti myös elintarvikekulttuurin parissa - ekan päivän illasta lähtien joka ilta ulkona. mehän matkustettiin lautalla joka on siis periaatteessa kuin ruotsinlaiva, joten meno oli sen mukaista. siihen päälle sitten pari iltaa amsterdamin yössä. yliopiston amsterdamin vaihto-oppilaat toimi oppaina ja kierrätti parhaat paikat läpi. vierailtiin myös rdlssä (red light district eli punaisten lyhtyjen alue) ja täytyy sanoa että oli todella masentavaa/häiritsevää töllistellä lasikopeissa itseään tyrkyttäviä ilotyttöjä. sairasta menoa mutta minkäs teet. demokratia miesenemmistöisessä poppoossamme voitti ja vierailtiin myös (oi kyllä) seksiklubilla mikä oli itse asiassa aika huvittava kokemus. ei sitä touhua voi ottaa vakavasti (tosin meidän luokan ihanat poitsut oli kyllä kovin innoissaan tästä kokemuksesta...).

hintaluokka oli korkealla, paikoittain pintista olutta saattoi joutua maksamaan sen 8 euroa. maassa maan tavalla. olin vaan onnellinen että pääsi käsittelemään euroja vaihteeksi ja kortti käy paikassa kuin paikassa, toisin kuin käteisvarantonatsien luvatussa maassa britanniassa. ja tosiaan mätettiin läpi kaikki paikalliset herkut joista pannenkoeken (letut mutta ei mitkään tavalliset letut) oli ehdoton ykkönen. myös muita kakkusia tuli maisteltua (myös appelgebakia). tuli jälleen kerran todistettua miten kielitaito ei yksinkertaisesti parane ellei ko. maahan raahaudu sitä puhumaan: opin paljon enemmän parissa päivässä ihmisiä kuuntelemalla ja kuppiloissa tilailemalla kuin puolen vuoden keskustelukurssilla yhteensä. amsterdamissa yleensä myyjät yms puhuu aina englantia turisteille eikä suostu kääntämään keskustelua sitten kesken enää hollantiin, mikä raivostutti kaikkia muita - mulla oli loistava tilaisuus hyötyä skandinaavisesta ulkonäöstä, sulauduin kohtuu hyvin joukkoon ja pääsin haastelemaan hollantia varmasti enemmän kun muut (sääli sinänsä). oltiin kovin omistautuneita opiskelijoita ja puhuttiin sitten meidän porukan kesken myös hollantia pakosti vääntämällä varsinkin ehtooaikoihin päivästä; puuttuvat sanat korvattiin englannilla, saksalla tai ranskalla (mun tapauksessa myös ruotsilla) ja tämä eriskummallinen hybridikieli sai aseman virallisena kommunikointikielenä matkan aikana.

ryhmähenki säilyi koko reissun ajan loistavana vaikka ei tunneta toisiamme muuten kuin koulun kautta, kyllä saa taas nauraa kuinka kuumana facebook kohiseekaan... afterpartyt suunnitteilla näemmä. eipä ne britit hassumpia matkakumppaneita loppujen lopuksi olleetkaan, sai nauraa (itselle ja muille) rattoisasti koko reissun ajan (tosin nyt takaisin tullessa oli kollektiivinen olotila niin maan karsea että hymy oli kiven takana). yksi hukkunut passi oli suurin kommellus mitä porukallemme sattui; itse tosin onnistuin jotenkin ihmeen kummassa rikkomaan silmälasini kun yritin könytä viime yönä hytin yläsängystä alas ja laskeuduin väärä pää edellä. mutta loppu hyvin kaikki hyvin, harry potter-metodi ja ilmastointiteippi fiksun irlantilaispoitsun käsissä pelastaa päivän.

nyt sitten nyyh nyyh takasin arkeen. onneks on amsterdam t-paita joka päällä voi fiilistellä kuin paraskin sekundaturisti. kovasti harkitsen tutkinnon vaihtoa hollantipainotteisemmaksi ja sinne suuntaan kapsäkkien kantoa pysyvästi.