On tää lomailu rankkaa.

2 viikkoo autuasta laiskottelua intellektuelleista hommista takana ja paluua arkeen koittaa taas huomisaamusta alkaen. oon antanut kouluhommien hautua ja kasautua suosiolla, nyt pitäs viikossa rempoa koko helahoito kasaan eli lukea hitosti kirjallisuutta ja kirjoittaa pari esseetä ja esitelmää sun muuta mukaisaa.

kannatti kuiteski keskittää voimavarat yhteenkoitokseen kerrallaan - eilen oli nyrkkeilysalilla karsinnat ja läpi meni! oon nyt sitte virallisesti b2 :) kehästä selvittiin pienillä naarmuilla ulos ja kuntotestit oli kaikki normitasoa joten yli odotusten meni kyllä. sai pojat ihmetellä kun porukan ainoat tytöt veti joitakuita heistä paremmin homman läpi. nyt sitten päästään vasta tositoimiin ku alkaa varsinainen sparraaminen eli pariotteluharjoittelu, enää ei hiota pelkkää tekniikkaa tarkkaan määritellyillä harjoituksilla vaan oikeasti koetetaan mättää toisia. hammassuojat siis päälle ja menoks! huomenna alkaa.

eilen juhlistettiin tilaisuutta oikeen urakalla ja aamulla sitten mentiin beccan kanssa vaihteeks kirkkoon. muistutti enemmän jotain gospel/rock-henkistä nuorisokonserttia ja oli itse asiassa mukavaa porukkaa siellä, ei mitään hihhuleita. puhuja oli australiasta saakka ja enemmän conan o'brien tyyliä ku pappimeininkiä. ja kirkon yhteydessä on oma kristillinen starbucks;) vaikken uskovainen oo ikinö ollukaan niin silti aika miellyttävä kokemus eikä yhtään niin painostava kuin ois voinu olla. beccan kanssa muodostettiin siitä uusi sunnuntaiperinne:) sen jälkeen pubiin sunday roast (sunnuntai-ateria) ja sit kattoon beccan avomiehen sisäjääkiekkomatsia (pelaa brittien ykkösjoukkueessa). nyt yritän saada unirytmin taas raiteilleen että pääsis työn touhuun tehokkaasti aamulla.

nyttenhän en oo enää itekseni kotona, marie tuli takasin muutama päivä taaksepäin ja on kyl mukava rentoutua viinilasin ääressä ranskalaisten kanssa. muutoinkin alkaa porukka tulvia takasin endcliffeen ja melutaso nousee taas uhkaavasti.

tuun suomeen reilun viikon päästä, hurjaa, 28.4-5.5 siskonpojan ristiäisiin tosiaan. stressaa näin lyhyellä varoajalla reissaaminen mut tietty kiva päästä kotipuoleen (ei vähiten ruoan ansiosta).