Eläimellistä menoa a.k.a petting zoo outside

Lähikuppilasta viime yönä puolenyön aikaan kiltisti palattuani nautiskelin hiljaisesta,tyhjästä asunnosta (kämppiksethän olivat tavoilleen uskollisina ulkona pilkkuun asti) ja menin nukkumaan. ah kunnon yöunet luvassa niin varmasti jaksaa herätä puol seiskalta. menin nukkumaan ja siinä juuri ja juuri unten rajamailla ennen nukahtamista kuului pimeässä huoneessa korvan juuressa jotain, mikä melkein aiheutti kokovartalolihasrelaksaation. sain aivan jumalattoman sätkyn ja pomppasin sydän adrenaalinista kouristellen (ts. aivan paskajäykkänä) ylös sängystä suoraan lattialle. kännykän valossa syyllinen sitten selvisi- se siitä ihanan leppoisasta ja rauhallisesta puistomaisemasta ikkunan ulkopuolella, ei jumankauta siinä isossa puussa ikkunan edessä nököttää massiivinen pöllö. tai huuhkaja. ääni oli itsepintaisen hermoja raastavaa ulvomista eikä auttanut vaikka viskoin tirppaa roskilla,huidoin henkarilla tai karjuin kahta kauheammin takaisin. perhanan kiilusilmä luukutti omaa rakasta raakuntaansa 2h putkeen ja korvatulpat jäi siinä matsissa kirkkaasti häviölle. otettiin siinä sitten tuijotusmatsia pari tuntia (minä verestävin silmin, näemmä pöllöt ei sitten räpyttele) kunnes simahdin jossain vaiheessa epämääräiseen asentoon. aamulla huusi hartiat hoosiannaa marimekkolaukun (sisältäen 2 kolmen kilon jättiopusta) painon alla. Aamupalaksi ihka ensimmäinen sandwich, ham and cheese, ja ribena-mustaherukkamehua niin johan tuli parempi mieli. toivottavasti elukka ei kiintynyt meikäläiseen liikaa yhdessä viettämistämme herkistä hetkistä huolimatta, eikä jää vierailemaan kovin moneksi yöksi. kotijoukoille tiedoksi: ilmakivääri on tässä tapauksessa seuraavana postituslistalla.

Ensimmäinen virallinen koulupäivä. väsynyt mutta kuitenkin. freshers week on ohi ja on aika siirtyä ah ihanaan arkeen, jota tässä on kaivattu. kielitaito on päässyt jyväskylän vuoden aikana lopahtamaan jopa siitä heikosta mikä se oli lukion lopussa, joten aika pelonsekaisin tuntein suuntasin ekoille luennoille. tiedostan täysin että syy miksi olen täällä on se, että musta löytyy potentiaalia, jota jalostamalla voi päästä tuloksiin, mutta että alkupää eli eka vuosi tulee olemaan ruoskan kanssa heilumista aika pitkälti jos menaa pysyä messissä. täällä on hyvä ettei mikään hävetä ja että osaa itsensä nolaamisen jalon taidon. arts tower pursui ihmisiä samoin kuin koko yliopistoalue; aivan kuin kivi olis vierähtäny sydämeltä kun näki kaikki muut vanhemmat opiskelijat jotka liittyivät tänään ralliin mukaan. ensimmäinen viikkohan vietettiin muiden 18 v freshersien kanssa, joten keskusteleminen oman ikäisen ja -kaltaisen sakin kanssa oli kovin mieltä ylentävää. vasta tänään sitä taisi tajuta kuinka paljon 25,000 ihmistä ängettynä yhdelle kampusalueelle on. oma tutkintokaan ei tunnu enää yhtä ylivoimaisen haastavalta kun konkreettisesti otti kirjat esille, viritti pinnan pitkäksi ja alkoi päntätä. aamu alkoi iloisesti pulisten espanjan merkeissä, dr anthony trippetin johdolla veivattiin terveydyksiä ja vessapyyntöjä ja tunsin jopa ylemmyydentuntoista riemua, kun ryhmämme opetteli lausumaan sana regular. muiden ärräkoululaisten säälittävien pärskähdysten joukossa komeasti pärisevä suomalainen ärrä sai huomiota osakseen. sitten olikin aika palauttaa ittensä maan pinnalle ja sitäkin kenties alemmas- ranskan luennolla sitä saikin taitavin sanakääntein ranskaksi selitellä miksi oma puhe ei luista läheskään yhtä hyvin kuin muulla ryhmällä. mutta toisaalta ymmärrän yhtä hyvin kuin muutkin ja aksenttikin on kohdallaan, sanastoa ja eritoten KOKEMUSTA ja lisää kokemusta vaan niin hyvä tulee:) ja 3 min puheenvuoron edestä asiasisältöä omasta itsestäkin löytyi joten positiivisesti yllätyin omasta taidottomuudesta ( siis että se ei ollutkaan aivan murska-arvioluokkaa). dr sophie watt on natiivi kielenpuhuja joten so far so good. ryhmässä on 11v manchesterissa asunut suomalainen tyttö, marleena, joten voi vertailla tuleeko puheeseen skandinaavista aksenttia. hollannin professori henriette louwerse on aivan omaa luokkaansa, räiskyvä ja inspiroiva persoona. ei edes teksboekin ja werkboekin järkyttävä hinta haitannut menoa.

laskeskeltiin että aika kortille jää sosiaaliseen elämään ja harrasteisiin jäävä aika - luet koko ajan väh. 4 erikielistä kirjaa kerrallaan, kahlaat sanakirjoja ja väännät muutaman esseen viikossa, teet tehtäviä ja yrität rampata ulkomaankielisiä leffoja sun muita vastaamassa..... aktiviteettia riittää. onneksi on sentään motivoivaa sellaista. nyt käyn käsiksi kiehtovaan kysymykseen, josta pitäis viikon loppuun mennessä loihtia muutama sivu asiallista tekstiä: Pourquoi j'ai choisi d'étudier à Sheffield? (miksi olen valinnut opiskella sheffieldissä). paluu alkulähteille siis.