Britanniassa ei kannata sairastua lenssuun. Täällä saa kahlata kaupan toisensa jälkeen ja hyvällä tuurilla vasta apteekista löytää oikeanlaisessa mukaanotettavassa paketissa nenäliinoja. muutoin ne kaikki on pahvisissa lootissa johon tehdään reikä päälle ja sieltä kuikitaan niitä johonkin minigrip-pussiin mukaan. tosin en tiedä onko näillä minigrippejä. muutoinkin sairastaminen on haastavaa kun kurkkupastillit eivät ole teholtaan mynthonia nähneetkään. en edes halua tietää miten asunnon lämmitys tulee toimimaan talvella kun nytkin hytisee... ja kaiken lisäksi liikkuminen minne vaan vaatii mäkien takia suurta fyysistä ponnistelua. viikonloppuna en poistunut asunnosta kertaakaan,joten saavutin hulppeita akateemisia tuloksia nyhväämällä kirjojen kanssa ja tein siinä sivussa jonkinlaisia läpimurtoja,ainakin ranskan suhteen.
Aamulla lievässä kiireessä yritin pyyhe päällä rynniä keittiöön ja ihmettelin kun ovi (työnnettävä) ei aukea. jumissa? ehei. sen blokkaa sammunut/nukkuva, täysin tuntematon ja kovin vastenmielinen mieshenkilö joka makaa oven edessä. kämppisten eilisiltaisia tuttavuuksia näemmä. jaahas, ei sitten nautita omassa keittiössä aamupalaa. raivari ja kiirellä ulos, yksinasumista konkurssinkin uhalla kaivaten. en tiedä pitäisikö alkaa varastaa kämppisten ruokaa vai piilottaa toisten tavaroita kostoksi. aamupala jäi välistä ja espanjan tunnille. heikottaa muutoinkin ja sitten kesken tunnin alkaa arts towerin fire alarm huutaa, eli eikun sadat ihmiset velloo ulos kapeita portaita hytisemään ulos odottamaan harjoituksen loppumista. kipeänä kiivetään sitte takaisin kymmenenteen kerrokseen ja henki loppuu. uusi luentosarja hollannin kulttuurista ja historiasta alkoi heti perään ja lopuksi ranskan puhumistunti eli oral lesson, joka onnistui osaltani yli omien odotusten joten koin ansaitsevani palkinnon. shoppaamaan opintotuen varassa:) mukaan tarttui törkeän halpoja alennuslevyjä ja koulua varten kirja the unDucthables - mitä oikeasti hollantilaiset on. olin bourgeouise ja söin wagamama-nuudeliravintolassa, yam. kaupunki oli kaunis ja aurinkoinen ja vilisevä tänään, ehkä täällä voisi olla koti pidemmänkin aikaa kuin vain sen muutaman vuoden.
Sekalaista:
uu, olen havainnut miksi brittiläiset inhoaa sadetta. ei ole se vesi vaan se mitä se tuo mukanaan: pienen mäyräkoiran kokoiset jättiläisetanat jotka limaisina valtaa kadut. ne kirjaimellisesti räjähtää naamalle jos niiden päälle astuu, argh. siitä on varmaan saanut alkunsa monty pythonin sketsi "silly walks" - britit väistelevät siinä oikeasti etanoita... lisää ihmeellisiä asioita: EI VIDEOVUOKRAAMOJA. niin halpaa ostaa dvdtä ja muuta elektroniikkaa. television puuttumiseenkin on tottunut, en ole ees osannut kaivata. laktoosi-intolerantikoille tiedoksi, täkäläinen tavallinen maito ei näemmä aiheuta ongelmia. 16 litraa ongelmitta takana.
tulipas epäselvä teksti:) pää tukossa näemmä. lopuksi vielä tulevia kivoja asioita mitä odottaa: helmikuussa kaiser chiefs keikkailee täällä. maaliskuussa budjetin salliessa Amsterdamiin opintomatkalle!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti