Sarjassamme rentouttavia aamuja

Ah, vasta kymmeneen meno aamulla ja saa nukkua pitkään. ihanaa. näin ajattelin eilen illalla. yläkerrasta kuului jotain ihme mökää joten pistin tulpat korviin- vaikka nukunkin sikeästi, on parempi sulkea varmuuden vuoksi kaikki mahd äänet pois. onneksi en lukinnut ovea kuten silloin kun omat kämppikset ovat viihteellä.

oletan alitajuisesti herääväni aina herätyskelloon, mutta tänä aamuna homma menikin eri lailla: herään siihen, että joku repii peiton pois päältäni ja rempoo mua kädestä nousemaan sängystä. toisen korvatulpan ehdin pökerryksissä poistaa korvasta ja tajusin siinä hötäkässä että kyseessä on kämppikseni marie, joka kiljuu ranskaksi viens, vite! ja sitten mentiin. havaitsin siinä vaiheessa että nyt ulvoo sireeni ja kovaa, mihin en tietenkään ollut herännyt. ilman silmälaseja, kenkiä ja yöpuvussa rynnittiin loppurakennuksen mukana ulos pihalle portaita alas kompastellen ja vieläkin kummastelin että mitä ihmettä. aaa, palohälytys. räjäyttikö joku leivänpahtimen kuten pari päivää sitten naapurirakennuksessa? tässä vaiheessa havaitsen että kello on kuusi aamulla ja ryhmä setiä turvaliivit päällä seisoo arvostelemassa meidän hyvinkin realistista pelastusharjoitusta ja aikoo seisottaa meitä puoli tuntia ulkona sateessa pyjamissamme.meinasin mennä kysymään oliko yllätysharjoituksen arvosteluperiaatteena kenties asukkaiden ilmeiden hätääntyneisyyden taso vai se, kuinka monta prosenttia asukkaista sai jälkikäteen keuhkokuumeen. britit näyttävät olevan maanisia paloturvallisuuden suhteen: edes omia verhoja ei saa tuoda kun se ei ole turvallista ja näemmä sitten joka päivä on jonkin sortin evakuoitumistehtäviä. jippii.

oravat ovat jo harmaita. ei, en ole seonnut, mutta en ole ennen nähnyt harmaata oravaa. mukava päivä koulussa, ei sen kummempia. :)