Ohi on!

Ensimmäinen tuskastuttavaa säätöä ruokottomissa määrin sisältänyt kouluviikko on virallisesti takana ja oon saanut tuntuman siihen mitä arki seuraavat neljä vuotta tulee pitämään sisällään. Ekat luennot on kohtuu kunnialla takana ; vähän on ollut hapuilua (varsinkin travaux pratiques tunneilla jotka on siis ranskan suullisia ja kuunteluharjoituksia) mut koko ajan paranee - tänään ensimmäisellä ranskan keskiaikaisen kirjallisuuden kurssin luennolla ei ollut juuri ollenkaan juttuja mitkä olis menny ohi (eli että en olisi tajunnut niitä). mutta luento onkin englanniksi tosin. keskiaikainen teos jota koluamme luennoilla seuraavat 8 vkoa eli ranskankielinen aucassin et nicolette (kirjoitettu 1200-luvulla) aiheuttaakin sitten harmaita hiuksia ja lievää itsetuhoisuutta: käännän viittä sivua keskimäärin 2h. toivotonta. luotan kuitenkin meidän pätevien professorien sanaan ja uskon, että jossain sateenkaaren tuolla puolen tästäkin on ehkä jotain hyötyä ja että homma helpottuu aikaa myöten. espanja, kieli itse siis, ei tuota ainakaan vielä suurempaa tuskaa, sanaston pänttäämistä vaan. aivan toinen asia näin epäsivistyneelle ja lukemattomalle ihmiselle espanjan historian ja yhteiskunnan opinnot - politiikkatermejä on turha kysellä edes suomeksi saati sitten enkuksi (nyt ne sitten opitaan kahlaamalla opusta Spain 1812-2004:Modern history for modern languages). Hollannin opiskelu osoittautui käsittämättömän hauskaksi hommaksi, harmi ettei sitä voi vaihtaa pääaineeksi. Ruotsia osaavalle ei todellakaan tuota ongelmia. vikonloppuna on turha haaveilla vapaa-ajasta: meikä vääntää kolmea esseetä ja loputonta tulvaa kirjallisuutta ja käännöstehtäviä öitä myöten. täällä ei paljoa höyryjä säästellä.

Keskiviikkoiltana ajattelin kokeilla jotain aivan uutta ja vierasta ja lähteä ulos tuulettumaan: mikä muu joukkue-urheilulaji ulkomaisista oppilaitoksista tulisi mieleen kuin cheerleading. yliopistolla on seuraa ja yhteisöä joka lähtöön, ja give it a go elikkäs "kokeile jos tykkäät" - tilaisuuksia järjestetään useita päivässä. niinpä päädyin stunt-joukkueen harjoitustreeneihin. täytyy nostaa hattua saralle tässä vaiheessa - käsittämättömän rankkaa ja haastavaa hommaa, mutta hillittömän kivaa kuitenkin. tiedostan että itse joukkueeseen ei varmaan mitään osaa tai arpaa ole/mahista päästä, kun ei ole voimistelijataustaa tj. mutta saa siellä silti halutessaan käydä. viimeeksi kun yritin kärrynpyörää vuosia sitten mursin pari varvasta, eiköhän se kerro mun urheilijan lahjoista aivan tarpeeksi. mutta stunttien basic-henkilönä eli jonkinsortin nostajana tj. (sara korjaa jos sanon väärin) näemmä pärjään hyvin - mikäs siinä heittääkö ja nostaako sitä ilmaan tyttöä vai juustolaatikkoa. ilahduin havaitessani, ettei yläkropan lihakset ja voima minnekään ole kadonneet vaikka yleiskunto varmaan onkin.

eilen lähdettiin ranskalaisten tiffanyn ja marien kanssa meadowhalliin, joka on yksi euroopan suurimmista ostoskeskuksista sheffieldin laidalla. matkalla silmään osui muuten mm. outokummun varastohalleja... aivan upea mesta, kattokruunuja ja AIVAN kaikkea laidasta laitaan mitä voi vaan pyytää. kunnon mall amerikkalaiseen malliin siis. kotimaasta tuttu vero moda kirvoitti juhlamielen, sitä ei edes lontoossa taida olla. sorruin hankkimaan brittiläisen puhelimen, laitan uuden numeron josta mut saa parhaiten kiinni tulemaan jossain vaiheessa. hintataso on aika plusmiinusnolla täällä - vaatteista osa on todella paljon halvempia osa kalliimpia, meikkituotteet törkeänhintaisia mutta taloustavarat taas halpoja. onneksi opiskelija saa täällä vaatekapoista 15 prossaa alea. yleisesti hintataso on kuitenkin joku 30 prossaa kalliimpi, varsinkin mitä ruokaan ja logistiikkaan elikkäs transportaation tulee: 300g kanasuikalepaketti, marinoimaton, saattaa maksaa hyvinkin sen 6 euroa sen 3,5n sijaan ja ruoka-aineet ja tarpeet on yleensä huonolaatuisia sekä valikoimat epämonipuoliset, ainakin suomalaiseen vaativaan makuun. mutta ostostelu ja sheffieldin ympäri ajeleminen tramilla (paikallinen ratikka) oli silti kaikki tyynni rentouttavaa.

tänään olikin sitten neulatyynymäinen olo jälleen kerran: toinen nimeni olkoon piikkisika. mukavan pisteliäs piikkimaraton jonka otatin ennen muuttoa sai jatkoa tänään,kun ruiskuteltiin hepatiitti B:n toinen osa käsivarteen. jatko-osa 3 on vielä edessä 5 kk päästä. sain tietää että piikkejä tulee tulevaisuudessa eteen hulppeasti lisää - ens vuonna aletaan pumppaamaan ulkomaan vaihtovuotta varten tavaraa suoneen ja tosiaan kevättä vaten olis suositeltavaa ottaa flunssarokotekin. jee. terveydenhuolto muuten pelaa mukattomasti ja myöhästelemättä ja terveyskeskus on jopa viihtyisä,nyt meni pointsit siitä briteille. sairaaloista puheen ollen, royal hallamshire eli paikka jossa lääketieteellisen opiskelijat harjoittelee täällä, tarjoaa ulkomaisille opiskelijoille cv:n täytettä - voit koulun ohella tarjoutua vapaaehtoistöihin tulkkaamaan oman maan loukkaantuneiden turistien valituksia. ajattelin kirjoittautua suomalaisavusteiseksi tulkkiharjoittelijaksi, antaa hyvän kuvan tuleville työnantajille.

Sain tänään myös HSBC:n tiliini debit (eli maksu ja nosto) kortin sekä ihkaensimmäisen shekkivihkon. myönnän ettei ole mitään hajua kuinka vihkosta vihreitä ja keltaisia lippulappusia tulee käyttää ja hyllylle se varmaan jää, mutta silti villeissä unelmissa voi kuvitella sanovansa filmireplan "can i write you a cheque?":)

illalla sitten tuopilliselle (mun tapauksessa aplarimehua) university armsiin.